Nuuksion kansallispuisto

Viikko sitten maanantaina lähdettiin luokan kanssa ekalle vähän pidemmälle reissulle. Meillä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa viisi päivää. Olin odottanu tätä reissuu, vaikka säätiedotuksen vähän masensikin. Pelkkää vesisadetta koko viikoksi ja vielä vähän rankemmalla kädellä... En ollu kuitenkaan koskaan käyny Nuuksiossa, joten ihan kiva oli lähtee. Aika hassuu, et siellä ei oo koskaan tullu käytyy vaikka se on ihan vieressä. Treffattiin luontokesken Haltian parkkiksella aamulla. Porukka jakaantui kahteen ryhmään. Edettiin suunniteltu reitti kahdesta suunnasta. Toinen porukka lähti ekoiksi päiviksi Keijon, meille jo ennestään tutun kouluttajan matkaan. Porukka jossa mä olin, lähti etenemään retkeilytoimittaja/valokuvaaja Joel Aholan johdolla.

Voi kyllä, märkää oli... Ekana päivänä ei vielä satanu, mut sit taivas repesi ja vain ihan pienet hetket oli kuivaa. Poluista tuli pieniä jokia ja kaikkien teltat joutui aina pakkaamaan rinkkaan ihan litimärkinä. Lämpötilatkaan ei päätä huomannu ja yhtenä päivänä mä olin niiiin jäässä, että se koko päivä meni multa ihan ohi. Kroppa oli vaan sellasessa taistelutilassa, eikä meinannu millään lämmitä. Vaatteita olis ollu kyllä rinkassa ihan tarpeeksi, mutta koska yötkin sen märkyyden takia tosi koleita, täyty mun suojella niitä vaateita kastumiselta, että edes illalla sain varmasti kuivaa ja lämmintä päälle, ennen makuupussiin vetäytymistä.

Meillä oli päivien ajaksi jaettu vetovastuita pieniksi hetkiksi. Piti kartan kanssa johdattaa porukkaa seuraavaan kohteeseen ja muutenkin huolehtiä siitä ryhmästä. Vitsi että mä en kyllä luota itteeni kartan kanssa. Oon kyllä oppinu ihan hyvin, jopa sen kompassin käytön mutta silti. Olin koko ajan varmistelemassa joltain, et oonko oikeessa. Kyllä mä olin, en vaan luottanu siihen. Toinen vähän ärsyttävä asia ryhmän edessä toimimisessa oli se, että mun on jostain syytä hirveen vaikee ottaa roolia luokan edessä tälläsessä harjoitustilanteessa. Sama koskee kaikkia harjoituksia, jossa täytyy "esittää" jotain. Tositilanne olis ihan eri, tottakai mä ottaisin roolia. Mut kun luokkalaiset pitäis kuvitella asiakkaiksi, niin ei vaan lähe. EA-kurssit on kans ollu mulle aina tuskaa. Ne on mielenkiintoisia ja tärkeitä, mut niiden harjotteilen tekeminen on niin kiusallista...

Vaelluksen on mulle aina sellasia itsensä tutkiskelun paikkoja. Kulkiessa tulee pohdittua kaikenlaista. Tällä reissulla havahduin siihen, kuinka oudolta musta tuntuu kun joku tarjoaa apua tai huolehtii. Meen ihan hämilleni kun joku kysyy et oonko ok, ethän palele tai on tarjoamassa apua jossain asiassa. Mä jotenkin niin tottunu siihen, et huolehdin itestäni ja siitä et pärjään. Avun ottaminen vastaan tuntuu hassulta, ihan kun se olis merkki siitä et oon mokannu tai jotain. En tiiä mikä ihmeen tarve mulla on näyttää, et pärjään. En kuitenkaan tuo sitä mitenkään erityisesti esille, vaan omassa hiljaisuudessani koitan pärjäillä. En ehkä osaa ees selittää mitä nyt haen.

Toisiks viimeisenä iltana ei satanut. Jopa aurinko kävi pilkottamassa. Kävin uimassa! En oo varmaan ikinä uinut lokakuussa. No ei sitä ehkä ihan uimiseksi voi kutsua, mut kastautumassa kävin. Yö kylmä, mutta kuiva. Ekaa kertaa nukuin tosi sikeesti. Muut yöt oli menny värjötellessä. Seuraavana aamuna aamutoimien aikaan ihmettelin, kun oli vähän outo olo. Lounaaseen asti kaikki meni ihan hyvin, mut sit se outo fiilis vaan paheni. Mietin et onkohan tää nyt jotain henkistä huonoo oloo, vai oonko oikeesti tulossa kipeeks. Yhteistuumin päätettiin, että on ehkä parempi et lähden kotiin. Ei hitto, että oli vaikee päätös. Tuntu jotenki tosi nololta, enkä olis lähteny ellei luokkatoverit olis vakuutellu sen olevan parempi vaihtis. Oltiin vielä sopivasti lähellä sellasta paikkaa josta pääsis kyydillä tai jopa bussilla pois. Onneks lähin... Olin saanu jonkun vatsapöpön ja illalla nousi kuumekin. Ei olis ollu kivaa niissä oloissa missään keskellä mettää... :D Meni onneks parin päivän levolla ohi.

Nuuksioon täytyy kyllä tutustua enemmän. Oli nättejä paikkoja ja kivoja reittejä. Mun kartta vähän pääs kärsimään kosteusvaurioo, mut eiköhän sen saa teippailtua taas kuosiin. Kiva paikka, uusiksi sinne!