Isoja muutoksia

Siis ihan hulluu vauhtii menee tää syksy eteenpäin! Justhan mä alotin opistolla... Vasta äsken oli elokuu ja nyt onkin jo lokakuu, melkein puoliväli. Huh. Juurikin toi koulutus tekee sen kreisin vauhdin. On niin paljon kaikkee, opiskelu on aika intensiivistä. Siihen sit vielä päälle omat menot. Salia ei jätetä vaikka joutuis välillä vähän hölläämään. Ei sinnekään aina kerkee. Ollaan kuitenkin myös maastossa öitä. Mitäs sitten muuten elämään? No vaikka mitä. Koulun lisäksi on tapahtunut muitakin muutoksia, aika isoja sellasia. Mä asun nyt yksin ja opettelen elämää itekseni. Mä mietin pitkään kuinka paljon haluun tästä aiheesta blogiin kirjottaa. Tää on kuitenkin mulle ihan uus juttu asuu itekseni ja se tulee kyllä varmasti jossain vaiheessa paistamaan läpi.

Turha näitä juttuja on lähtee piilottelemaan. Se on vähän pidempi juttu miten tähän ratkaisuun on Juuson kanssa päädytty. Siitä sen verran, että päätös ei todellakaan ollu iisi mut tehtiin kuitenkin lopulta yhteisymmärryksessä. Ei draamaa, ei kolmansia osapuolia. Sitä kuitenkin joku alkaa miettimään. Ei kadota toistemme elämistä, sitä ei kumpikaan haluu. Käydään yhdessä kalassa ja ollaan nähty muutenkin. Juuso asuu kivassa kämpässä Myrtsissä. Melkein iski kämppäkateus! Niin siisti koppi. Mä jäin Torniin. Lähes kuusi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu monta hyvää hetkeä ja muistoa. Elämäni parhaimmat vuodet voin ihan helposti sanoo. Nyt ollaan kumpikin ihan uuden edessä, itsenäisiä ja yksinasuvia. Se tuntuu todella oudolta, mut samalla jännittävältä.

Mä en oo koskaan asunu yksin. En oo omistanu edes omaa huonetta silloin kun asuin vielä perheen kanssa. Nyt on itekseni täällä lukaalissa. Se on niin outoa. Mä oon viime vuosien aikana alkanu viihtyy myös yksin. Mulle tärkein hetki on aamu ja aamukahvi. On ihan parasta istuu koneella ja hörppii iso kupillinen kahvia puuron jälkeen. On myös kivaa tulla himaan koulusta/töistä/reissusta kun kaikki kamat on just niin miten oon ne jättäny. Ainakin vielä oon saanu pidettyy tätä kämppää ihan siistinä... :D Toivon että tää yksin eläminen saa mut aktiivisemmaks. Tuntuu et oon ollu jo pidemmän aikaa vähän poissaoleva kun päässä on pyöriny miljoona asiaa. On ollu helpompaa vaan vetäytyy omaan kuplaan. Oon kyllä oikeesti aika kiireinen nyt, mut yritän jossain vaiheessa kunnostautua ja treffata enemmän ihmisiä. Vanhoja tuttuja mut toivottavasti myös uusia tuttavuuksia tulee. Mä tahtoisin kokeilla kaikkii uusia siistejä aktiviteetteja, saa kysyy messiin jos on tiedossa jotain hauskaa. Toisaalta, koulussa tulee oltua niin sosiaalinen, et riskinä on se että pitkien päivien jälkeen haluun vaan olla itekseni. Saa nähä miten elämä lähtee rullaamaan! Toivottavasti ihan hyvin.