29.10.2017

Halloweenlook

Eilen juhlittiin Viivin luona halloweenia. Viivin ja Nassen halloweenkemut on jo muodostunu perinteeks, se taitaa olla Viiville vuoden tärkein juhla. :D Mäkin oon aina parhaani mukaan yrittäny päästä käymään. Onhan se välillä hauskaa laittaa ittensä ihan erilaiseen juhlakuosiin kun yleensä. Viime vuosien lookit on kyllä ollu aika hätäisesti tekaistuja. Kerran oltiin Juuson kans kauhukaksoset ja viime vuonna mulla tais olla Alice Cooperin feissi. Tänä vuonna kekkasin kans musa-aiheisen tyylin. Panostin jopa niinkin paljon, että kävin ihan vartavasten ostamassa Forumin Juhlamaailmasta kunnon värit jolla peittää naamaa. Papa Emeritus III, olkaa hyvä...


Mä oon viimeaikoina fiilistelly Ghostia ja siitä se idea sitten lähti. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen!

Viivin bileissä kaikki on aina panostanu lookkeihinsa. Se on kivaa. Mulla olis ollu vielä samalla illalle toisetkin kemut stadissa baarissa, mut päätin tällä naamalla jättää ne väliin. :D Voi olla et en olis edes tän näkösenä päässy sisään kun ei oo ihan sama naama kun henkkareissa... Loppuun vielä parit fiilistelybiisit!



22.10.2017

Kiirettä pitää

Kiire. Se on aika tuttu sana tänä syksynä. Onneks on jokseenkin hyvä paineensietokyky. Jos ei olis niin tässä varmaan olis jo hermolomalla. :D Jo edellisessä postauksessa kerroit et hurjaa vauhtia menee tää elämä. Kyllä sitä hermolomaakin oikeesti vähän jo tarviis, vaikka ihan hyvin tässä meneekin. Meillä on luokkalaisten kanssa hyvä fiilis, varsinkin meidän aamuiset kimppakyydit on niin hulvattomia et onneks kukaan ulkopuolinen ei oo kuulemassa. Samoin reissuilla alkaa olla aikamoista läppää. Viimeisin retki tehtiin meloen inkkarikanooteilla Mäntsälän hoodeilla Mustijoella. Jokimelonta oli siistiä. En oo koskaan aikasemmin sitä harrastanut, mut jatkossa tuun varmasti harrastaa. Joki itessään oli aika tylsä ja monta koskee jouduttiin kiertää. Olis siistiä lähtee johonkin pohjoiseen melomaan. Vaikka tykkäänki kaikesta eräilystä, niin hyvin huomas taas että kyllä se vesi on mulle se kaikista mieluisin elementti. Vesillä olo on vaan niin siitiä ja jollain tapaa rauhottavaa.


Nyt kun on kokoajan menossa jossain, tuntuu et ei himassakaan kerkee olee kauheesti. Ne pienet hetket jotka kuitenkin kotona vietän, on muodostunu aika tärkeiksi. Tai siis nautin tästä yksinolosta. Tai siis yksin asumisesta. En ikinä olis arvannu kuinka paljon tuun siitä nauttimaan. Aina asunu ison perheen kanssa tai muuten tottunu siihen et joku on aina läsnä. Nyt oon vaan mä ja se tuntuu hyvältä.


Yks juttu mua tässä kiireessä ärsytää tosi paljon. En oo kerenny kalaan lokakuun aikana ollenkaan... rakas harrastus on ihan taka-alalla kun on kouluhommat ja siihen päälle vielä työt. Asia on korjattava tai mulla hajoo pää. :D Koulussakin on alettu vähän käymään läpi kalastusta. Marraskuun alkupuolella tehtään muutama retki eri kansallispuistoihin tai ulkoilualueille. Ne siis järkätään meidän opiskelijoiden toimesta. Porukka jossa mä oon, saatiin kohteeks Porkkalanniemi. Samaan ryhmään osu toinenkin perhokalastaja ja tyyppi kuka on käyny myös kalaoppaan tutkinnon. On varmaan vaikee arvata miten me teemotetaan meidän päivä Porkkalassa.


Huomenna alkava viikko on meillä etätyöviikko. Silloin voi työstää noita yllämainittuja retkiä, tehä jotain omaa kivaa vai mennä työharkkaan. Mä valitsin noista viimeisen. Lähen tsekkailemaan Kymi Fishingin meininkejä Kotkaan muutamaks päiväksi. Lomailu olis kyllä kans tehny ihan hyvää, mut pääsenpähän nyt kattoo millasta on olla jossain firmassa. Kalastusmatkailu on kuitenkin se mihin aijon varmaan jossain vaiheessa itteäni saada. Yhtenä päivänä pääsen varmasti itsekkin kalaan. Se on kans ihan kiva juttu. :) Tässä just yritän samalla pakkailla tarvittavat kamat messiin. Perus meitsi, vähä sitä ja tätä puuhailen samaan aikaan... Illalla Onnibussilla Kotkaan!

11.10.2017

Isoja muutoksia

Siis ihan hulluu vauhtii menee tää syksy eteenpäin! Justhan mä alotin opistolla... Vasta äsken oli elokuu ja nyt onkin jo lokakuu, melkein puoliväli. Huh. Juurikin toi koulutus tekee sen kreisin vauhdin. On niin paljon kaikkee, opiskelu on aika intensiivistä. Siihen sit vielä päälle omat menot. Salia ei jätetä vaikka joutuis välillä vähän hölläämään. Ei sinnekään aina kerkee. Ollaan kuitenkin myös maastossa öitä. Mitäs sitten muuten elämään? No vaikka mitä. Koulun lisäksi on tapahtunut muitakin muutoksia, aika isoja sellasia. Mä asun nyt yksin ja opettelen elämää itekseni. Mä mietin pitkään kuinka paljon haluun tästä aiheesta blogiin kirjottaa. Tää on kuitenkin mulle ihan uus juttu asuu itekseni ja se tulee kyllä varmasti jossain vaiheessa paistamaan läpi.


Turha näitä juttuja on lähtee piilottelemaan. Se on vähän pidempi juttu miten tähän ratkaisuun on Juuson kanssa päädytty. Siitä sen verran, että päätös ei todellakaan ollu iisi mut tehtiin kuitenkin lopulta yhteisymmärryksessä. Ei draamaa, ei kolmansia osapuolia. Sitä kuitenkin joku alkaa miettimään. Ei kadota toistemme elämistä, sitä ei kumpikaan haluu. Käydään yhdessä kalassa ja ollaan nähty muutenkin. Juuso asuu kivassa kämpässä Myrtsissä. Melkein iski kämppäkateus! Niin siisti koppi. Mä jäin Torniin. Lähes kuusi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu monta hyvää hetkeä ja muistoa. Elämäni parhaimmat vuodet voin ihan helposti sanoo. Nyt ollaan kumpikin ihan uuden edessä, itsenäisiä ja yksinasuvia. Se tuntuu todella oudolta, mut samalla jännittävältä.

Mä en oo koskaan asunu yksin. En oo omistanu edes omaa huonetta silloin kun asuin vielä perheen kanssa. Nyt on itekseni täällä lukaalissa. Se on niin outoa. Mä oon viime vuosien aikana alkanu viihtyy myös yksin. Mulle tärkein hetki on aamu ja aamukahvi. On ihan parasta istuu koneella ja hörppii iso kupillinen kahvia puuron jälkeen. On myös kivaa tulla himaan koulusta/töistä/reissusta kun kaikki kamat on just niin miten oon ne jättäny. Ainakin vielä oon saanu pidettyy tätä kämppää ihan siistinä... :D Toivon että tää yksin eläminen saa mut aktiivisemmaks. Tuntuu et oon ollu jo pidemmän aikaa vähän poissaoleva kun päässä on pyöriny miljoona asiaa. On ollu helpompaa vaan vetäytyy omaan kuplaan. Oon kyllä oikeesti aika kiireinen nyt, mut yritän jossain vaiheessa kunnostautua ja treffata enemmän ihmisiä. Vanhoja tuttuja mut toivottavasti myös uusia tuttavuuksia tulee. Mä tahtoisin kokeilla kaikkii uusia siistejä aktiviteetteja, saa kysyy messiin jos on tiedossa jotain hauskaa. Toisaalta, koulussa tulee oltua niin sosiaalinen, et riskinä on se että pitkien päivien jälkeen haluun vaan olla itekseni. Saa nähä miten elämä lähtee rullaamaan! Toivottavasti ihan hyvin.

9.10.2017

Nuuksion kansallispuisto

Viikko sitten maanantaina lähdettiin luokan kanssa ekalle vähän pidemmälle reissulle. Meillä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa viisi päivää. Olin odottanu tätä reissuu, vaikka säätiedotuksen vähän masensikin. Pelkkää vesisadetta koko viikoksi ja vielä vähän rankemmalla kädellä... En ollu kuitenkaan koskaan käyny Nuuksiossa, joten ihan kiva oli lähtee. Aika hassuu, et siellä ei oo koskaan tullu käytyy vaikka se on ihan vieressä. Treffattiin luontokesken Haltian parkkiksella aamulla. Porukka jakaantui kahteen ryhmään. Edettiin suunniteltu reitti kahdesta suunnasta. Toinen porukka lähti ekoiksi päiviksi Keijon, meille jo ennestään tutun kouluttajan matkaan. Porukka jossa mä olin, lähti etenemään retkeilytoimittaja/valokuvaaja Joel Aholan johdolla.






Voi kyllä, märkää oli... Ekana päivänä ei vielä satanu, mut sit taivas repesi ja vain ihan pienet hetket oli kuivaa. Poluista tuli pieniä jokia ja kaikkien teltat joutui aina pakkaamaan rinkkaan ihan litimärkinä. Lämpötilatkaan ei päätä huomannu ja yhtenä päivänä mä olin niiiin jäässä, että se koko päivä meni multa ihan ohi. Kroppa oli vaan sellasessa taistelutilassa, eikä meinannu millään lämmitä. Vaatteita olis ollu kyllä rinkassa ihan tarpeeksi, mutta koska yötkin sen märkyyden takia tosi koleita, täyty mun suojella niitä vaateita kastumiselta, että edes illalla sain varmasti kuivaa ja lämmintä päälle, ennen makuupussiin vetäytymistä.





Meillä oli päivien ajaksi jaettu vetovastuita pieniksi hetkiksi. Piti kartan kanssa johdattaa porukkaa seuraavaan kohteeseen ja muutenkin huolehtiä siitä ryhmästä. Vitsi että mä en kyllä luota itteeni kartan kanssa. Oon kyllä oppinu ihan hyvin, jopa sen kompassin käytön mutta silti. Olin koko ajan varmistelemassa joltain, et oonko oikeessa. Kyllä mä olin, en vaan luottanu siihen. Toinen vähän ärsyttävä asia ryhmän edessä toimimisessa oli se, että mun on jostain syytä hirveen vaikee ottaa roolia luokan edessä tälläsessä harjoitustilanteessa. Sama koskee kaikkia harjoituksia, jossa täytyy "esittää" jotain. Tositilanne olis ihan eri, tottakai mä ottaisin roolia. Mut kun luokkalaiset pitäis kuvitella asiakkaiksi, niin ei vaan lähe. EA-kurssit on kans ollu mulle aina tuskaa. Ne on mielenkiintoisia ja tärkeitä, mut niiden harjotteilen tekeminen on niin kiusallista...

Vaelluksen on mulle aina sellasia itsensä tutkiskelun paikkoja. Kulkiessa tulee pohdittua kaikenlaista. Tällä reissulla havahduin siihen, kuinka oudolta musta tuntuu kun joku tarjoaa apua tai huolehtii. Meen ihan hämilleni kun joku kysyy et oonko ok, ethän palele tai on tarjoamassa apua jossain asiassa. Mä jotenkin niin tottunu siihen, et huolehdin itestäni ja siitä et pärjään. Avun ottaminen vastaan tuntuu hassulta, ihan kun se olis merkki siitä et oon mokannu tai jotain. En tiiä mikä ihmeen tarve mulla on näyttää, et pärjään. En kuitenkaan tuo sitä mitenkään erityisesti esille, vaan omassa hiljaisuudessani koitan pärjäillä. En ehkä osaa ees selittää mitä nyt haen.





Toisiks viimeisenä iltana ei satanut. Jopa aurinko kävi pilkottamassa. Kävin uimassa! En oo varmaan ikinä uinut lokakuussa. No ei sitä ehkä ihan uimiseksi voi kutsua, mut kastautumassa kävin. Yö kylmä, mutta kuiva. Ekaa kertaa nukuin tosi sikeesti. Muut yöt oli menny värjötellessä. Seuraavana aamuna aamutoimien aikaan ihmettelin, kun oli vähän outo olo. Lounaaseen asti kaikki meni ihan hyvin, mut sit se outo fiilis vaan paheni. Mietin et onkohan tää nyt jotain henkistä huonoo oloo, vai oonko oikeesti tulossa kipeeks. Yhteistuumin päätettiin, että on ehkä parempi et lähden kotiin. Ei hitto, että oli vaikee päätös. Tuntu jotenki tosi nololta, enkä olis lähteny ellei luokkatoverit olis vakuutellu sen olevan parempi vaihtis. Oltiin vielä sopivasti lähellä sellasta paikkaa josta pääsis kyydillä tai jopa bussilla pois. Onneks lähin... Olin saanu jonkun vatsapöpön ja illalla nousi kuumekin. Ei olis ollu kivaa niissä oloissa missään keskellä mettää... :D Meni onneks parin päivän levolla ohi.

Nuuksioon täytyy kyllä tutustua enemmän. Oli nättejä paikkoja ja kivoja reittejä. Mun kartta vähän pääs kärsimään kosteusvaurioo, mut eiköhän sen saa teippailtua taas kuosiin. Kiva paikka, uusiksi sinne!