Kaksikymmentäseitsämän

Mulla oli synttärit viikko sitten. Täytin 27. Tuntuuks nyt vanhemmalta? Perus kysymys jonka aina joku heittää. Ei musta ikinä tunnu miltään, on vaan vaikee käsittää sitä et ikää tulee lisää. Mä pidän itteeni edelleen "noin parikymppisenä", mut oikeestihan mä lähentelen jo kolmeekymmentä. Mä en oo ikinä ajatellu ikää mitenkään erityisenä juttuna. Täysi-ikäisyys oli siisti juttu ja maaginen kahdenkympin raja, kun "teinivuodet loppuu", mut sen jälkeen ei oo oikeestaan ollu enää mitään väliä. Ei sillä, synttäreitä on mun mielestä aina ihan kivaa juhlia. Ei se oo niin itsestäänselvyys, et kuinka kauan täällä maailmassa saa elellä. Plus musta on aina kiva järkätä juhlia ihan vaan juhlimisen riemusta. Synttärit on hyvä tekosyy sille. Edelliset kemut järkkäsin kun täytin 25.

Tänä vuonna ei paljoo juhlittu, kun seuraavana päivänä oli Veeran ja Robertin häät. Käytiin kuitenkin synttäripäivän iltana skumpalla ja syömässä Wandasissa Pinjan, Amandan ja Juuson kanssa. Sitä ennen käytiin kattomassa Kaivarin Suomi 100 lentonäytös. Siis oikeestihan se oli mua varten järjestetty.

Musta on ihan kivaa olla just tän ikänen mitä oon. Mitäs mä oon näinä kuluneina vuosina saavuttanu? Ainakin mulla on parempi olo itseni kanssa kun koskaan ennen. Mä oon samasta aiheesta paasannu täällä blogissa ennenkin, kun mulla on aina ollu niin huono itseluottamus. Ei se korkeuksissa ole vieläkään, mut paljon on tapahtunu muutosta. Vihdoin tuntuu et pystyn lähtee kämpän ovesta hyvillä mielin ulos ja aatella et mä oon ihan ok. Ehkä se on jotain iän tuomaa varmuutta? Tai sellasta hälläväliä meininkiä? Ihan sama mitä muut ajattelee.

Tää ikävuosi on siitäkin jännä, että 27 vuotta sitten mun mami sai mut 27-vuotiaana. Tai siis oli just täyttämässä sen verran noin kuukauden päästä. Mä oon nyt sen ikänen kun mun porukat alkoi perustaa perhettä. Sitä on musta jännä ajatella. Voinko aatella itteni siihen tilanteeseen? En. En tiiä osaanko missään vaiheessa, enkä ota siitä paineita. Mulla on nyt menossa sellanen vaihe, et uskallan vihdoin alkaa toteuttaa haaveita. Aijon ottaa siitä ilon irti. Ehkä se on suurin muutos mikä tässä vuoden sisällä on tullu. Toivottavasti tää fiilis pysyy.