24.6.2017

Juhannus 2017

Keskikesän juhlaa vietetään tänä vuonna vähän erilailla mitä yleensä. Ensinnäkin otin siihen jo varaslähdön torstaina. Käytiin Pinjan kanssa pitää juhannusetkot Särkänniemessä. Viime viikolla Pinja lähetti viestiä et lähetääks Särkkikseen jos on vapaata samaan aikaan. Eipä tarvinnu suostutella. Torstaina oltiin Särkkiksen porteilla venaamassa puiston aukeemista ja siellä sit pyörittiin koko päivä sulkemiseen asti. Ihan sama fiilis ku skidinä. Meijän perhe teki joka vuosi kerran kesässä retken Lintsille. Se ajoitettiin aina koulujenalkamisviikolle ja sellaselle päivälle et on mahdollisimman huono keli. Haluttiin välttää ruuhkat. Jatkettiin Pinjan kans vahingossa ihan samaa linjaa... Vettä tuli ajoittain ku esterin perseestä mut ei se menoo haitannu. Ei ollu tungosta. Siihen saatto kyllä myös vaikuttaa tää ajankohta. Juhannuksen korvilla kaikki oli varmaan tekemässä lähtöä mökeilleen.

Mä ylitin itteni pariin otteeseen ja kävin laitteissa jossa en uskonu ikinä käyväni. Olin jo etukäteen kuumotellu Pinjalle, et en sit uskalla tulla mihinkään hurjempiin. Pinja: "Mennääks tohon?" Mä: "No ei varmaan mennä!" Pinja: "Joojoo, mennään vaan." Mä: "Okei..." Aika helposti olin näköjään puhuttavissa ympäri. Käytiin sit melkein kaikissa laitteissa. Särkkis oli muuttunu aika paljon edellisesta kerrasta, josta oliki vierähtäny mulla jo 11 vuotta. Hurjimmat oli X ja Hype. Lempparit MotoGee ja tietenkin Tornado. Se on vaan ihan paras. Niissä käytiin monta kertaa. Illalla oli aika hyvä känni ilman alkoholia. Meil oli niin hauskaa.


Juhannusaatto alkoi siivoomisella. Kämppä oli päässy aika lääväks, joten päätin siivota kunnolla koko huushollin. Sen jälkeen lähdin viettämään juhannusta töihin. Ilmakin alkoi näyttää tutulta ja turvalliselta sateiselta juhannuskeliltä. Mä en oo ikinä ollu juhannusta töissä. Tänä vuonna ajattelin, et ihan sama. Mulla on kuitenkin tää soppari loppumassa ens viikon jälkeen, joten sit oon vapaa mökkeilee tai tekee mitä haluun. Tulee ainakin ihan mukavat rahat tästä viikonlopusta. Laskeskelin, että palkkaa tulee yli 40 tunnin edestä kolmelta päivältä!


Töiden jälkeen menin salille. Ajattelin, et siellä ei olis ollu ketään mut ihan normaalisti siellä oli porukkaa. Eli vähän. Tykkään Myyr-Bodysta koska siellä saa treenata lähes aina rauhassa.


Myöhemmin illalla tein eväät viikonlopuksi ja kattelin telkkarista YleX poppia.



Tuntuu kyllä aika hassulta viettää juhannusta yksin kotona. Kaikkialla on hiljaisempaa kun yleensä. Mökilläkin on tietty ihanan hiljaista siellä keskellä mettää, mut siellä sentään perhe ympärillä. Vähän on nyt orpo olo, mut toisaalta tuntuu ihan kivaltakin. Mikäs tässä ollessa. Siisti koti ja omaa rauhaa. Nyt on juhannuspäivä. Mä alan just tekee lähtöä aamuvuoroon. Illalla haluisin käydä stadissa kattomassa miltä siellä näyttää juhannuksena. Onko siellä niin hiljaista kun kaikki antaa ymmärtää. Hyvää Juhannusta kaikille!

21.6.2017

Veera & Robert 10.6.2017

Vähän reilu viikko sitten juhlittiin Veera ja Robertin häitä. Veera on meidän sisarusporukasta ensimmäinen joka sujautti sormuksen nimettömään ja marssi alttarille. Joku olis voinu luulla et se oon mä, kun vanhin oon, mut ei. Veera alotti kaikki nää hommat muita aikaisemmin, kun teki meistä myös tätejä ja sedän vähän vajaa vuosi sitten. Vihkiminen oli Kytäjän kirkossa Hyvinkään hoodeilla ja itse hääjuhla ihan siinä vieressä.



Vihkiminen jälkeen mä kävin ottamassa Veerasta ja Robertista viralliset hääkuvat.




Muuten kamera pysyi aika visusti laukussa. Halusin kerrankin nauttia häätunnelmasta ihan mitään välikappaletta. Muutamat klipit otin mun uudella action kameralla, jonka olin just edellisenä päivänä saanu synttärilahjaksi. Mä oon viimeks ollu joskus teininä häissä niin, että mun ei olis tarvinnu kuvata. Ei siinä, hääkuvaaminen on ihan kivaa, mut oli myös kivaa olla kerrankin ilman kameraa ja vaan juhlia.

Ennen häitä mulla oli kauhee mekkokriisi. Olin pyöriny kaupoissa jo pidemmän aikaa löytämättä mitään. Olin myös tilaillut netistä erilaisia mekkoja huonoin tuloksin. Kaikki Nellyltä ja HerSecretiltä tilatut koltut lähti palautukseen. Parii päivää ennen häitä päädyin lopulta mekkoon, joka olin myös tilannut netistä aikaisemmin. Ajattelin alkuun, että se olis ollu liian arkinen mut kun yhdistin sen korkokenkiin ja siistiin laukkuun, tuli siitä just hyvä. AliExpress rocks... :D Hintaa mokomalle koltulle tais tulla 7e. Kokonaisuuden väri ei ollut yhtään "perusmua" mut tykkäsin siitä kuitenkin. Oli jopa ihan naisellinen olo, eikä kuitenkaan yhtään tukala. Tennarityttö pystyy näköjään muuntautumaan myös leidiksi pahan paikan tullen.

Juhlat meni kivasti. Meidän sisarusporukka puolisoineen oli ängetty samaan pöytään. Luulen, että meillä oli kaikista hauskinta. :D Jatkotkin oli aika railakkaat ja ne jatkui aamuun asti. Äijät kiipes katolle tanssimaan kun me soitettiin puhelimesta kaikkia biisejä lämpimässä kesäyössä. Ihan parasta!

16.6.2017

Kaksikymmentäseitsämän

Mulla oli synttärit viikko sitten. Täytin 27. Tuntuuks nyt vanhemmalta? Perus kysymys jonka aina joku heittää. Ei musta ikinä tunnu miltään, on vaan vaikee käsittää sitä et ikää tulee lisää. Mä pidän itteeni edelleen "noin parikymppisenä", mut oikeestihan mä lähentelen jo kolmeekymmentä. Mä en oo ikinä ajatellu ikää mitenkään erityisenä juttuna. Täysi-ikäisyys oli siisti juttu ja maaginen kahdenkympin raja, kun "teinivuodet loppuu", mut sen jälkeen ei oo oikeestaan ollu enää mitään väliä. Ei sillä, synttäreitä on mun mielestä aina ihan kivaa juhlia. Ei se oo niin itsestäänselvyys, et kuinka kauan täällä maailmassa saa elellä. Plus musta on aina kiva järkätä juhlia ihan vaan juhlimisen riemusta. Synttärit on hyvä tekosyy sille. Edelliset kemut järkkäsin kun täytin 25.

Tänä vuonna ei paljoo juhlittu, kun seuraavana päivänä oli Veeran ja Robertin häät. Käytiin kuitenkin synttäripäivän iltana skumpalla ja syömässä Wandasissa Pinjan, Amandan ja Juuson kanssa. Sitä ennen käytiin kattomassa Kaivarin Suomi 100 lentonäytös. Siis oikeestihan se oli mua varten järjestetty.


Musta on ihan kivaa olla just tän ikänen mitä oon. Mitäs mä oon näinä kuluneina vuosina saavuttanu? Ainakin mulla on parempi olo itseni kanssa kun koskaan ennen. Mä oon samasta aiheesta paasannu täällä blogissa ennenkin, kun mulla on aina ollu niin huono itseluottamus. Ei se korkeuksissa ole vieläkään, mut paljon on tapahtunu muutosta. Vihdoin tuntuu et pystyn lähtee kämpän ovesta hyvillä mielin ulos ja aatella et mä oon ihan ok. Ehkä se on jotain iän tuomaa varmuutta? Tai sellasta hälläväliä meininkiä? Ihan sama mitä muut ajattelee.

Tää ikävuosi on siitäkin jännä, että 27 vuotta sitten mun mami sai mut 27-vuotiaana. Tai siis oli just täyttämässä sen verran noin kuukauden päästä. Mä oon nyt sen ikänen kun mun porukat alkoi perustaa perhettä. Sitä on musta jännä ajatella. Voinko aatella itteni siihen tilanteeseen? En. En tiiä osaanko missään vaiheessa, enkä ota siitä paineita. Mulla on nyt menossa sellanen vaihe, et uskallan vihdoin alkaa toteuttaa haaveita. Aijon ottaa siitä ilon irti. Ehkä se on suurin muutos mikä tässä vuoden sisällä on tullu. Toivottavasti tää fiilis pysyy.