6.3.2017

Thaimaa 2016: Vikat päivät Changilla

Niinku edellisessä postauksessa mainitsin, oli rantakemujen jälkeinen päivä aika jäätävä... Ulkos bungalowikylästä päästiin vasta joskus myöhään iltapäivällä. Raahauduttiin mäki alas ja haettiin raikkaat fruitshaket. Mentiin loppupäiväksi/illaksi rannalle istuskelee ja kattelee auringonlaskua. Harmitti vähän et päivä meni ihan ohi, mut edellisenä iltana oli ollu niin hauskaa et ei se lopulta haitannu. Edelleenki oon kyllä sitä mieltä et kova juhliminen lomalla on vähän turhaa. Tietty jos lähtis oikeesti pidemmäks aikaa jonnekki, ei pari löysempää päivää haittais yhtään. Tälläsellä kahen viikon matkalla se harmittaa enemmän.




Seuraavana päivänä oltiin taas vedossa! Se oli meijän viimeinen kokonainen päivä Changilla. Alkuun oltiin mietitty, et otettais paatti viereisille saarille, mut lopulta päädyttiin vaan hengaamaan tutulla ja turvallisessa Lonely beachilla. Viimeiset rentoilut ennen Bangkokiin ja kotiin palaamista. Tekee hyvää!




Vuokrattiin rannalta kajakit ja käytiin melomassa pienille lähisaarille. Se oli tosi kivaa!






Niinku moneen kertaan on tullu jo sanottua, tykkäsin Changista. Kun sit seuraavana aamuna piti laittaa taas kamat kasaan ja lähtee kohti satamaa, oli mulla vähän vaikee fiilis. Siitä oli alkamassa kotimatka. Tai vielä oli pari yötä Bangkokissa edessä, mutta tunnelmat oli jo niin lähdössä...


Mantereen puolelle saavuttaessa oli pieni stressi. Meillä ei vielä ollu lippuja Bangkokin bussiin. Yritettiin ostaa niitä jo saarelta kaikkia kuljetuksia ja muita matkoja kauppaavilta firmoilta, mut kukaan ei suostunu järkkää meille lippuja siihen samaiseen bussiin jolla tultiin. Oli ollu tilauskyytiä kyllä muualle Bangkokiin, mut me nimenomaan haluttiin takasin Ekkamaille, kun meillä oli seuraava majoituskin ihan siitä läheltä. Jouduttiin siis jättää lippujen osto vasta satamaan. Saatiin onneks paikat, vaikka lopulta dösä tulikin aika täyteen.

Paluumatka oli vähän puuduttavampi kun menomatka. Matkalla oli ruuhkaa, se kesti vähän kauemmin, bussi oli vanhempi eikä siellä ollu vessaa. Mieli olis kyllä jaksanu vaikka vielä pidempäänkin. Mä vaan tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin maailman menoa. Kroppa vaan alkoi prakaamaan. Illalla vasta päästiin takas Bangkokiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti