22.2.2017

Thaimaa 2016: Koh Chang mopolla

Noniiiin, jatketaas taas näillä reissujutuilla. Edelleen pakoilen näitä kuvia, kun reissukuumetta pukkaa taas vaihteeks... Näistä Changilla vietetyistä päivistä tuntuu jotenkin vaikeelta kirjottaa. Siellä onnistuttiin jotenkin kytkee sellanen rentovaihde päälle ja vaan nauttia ympärillä olevasta ja unohtaa hetkeks kaikki muu. Tai niin mä ainakin koen. Kuvia tuli räpsittyä vähemmän, eikä sit lopulta harrastettu hirveesti mitään aktiviteettejakaan kun olin vaan kiva olla. Se ainakin oli omalla kohdalla tavoitteenakin. Oon niin kova menee jokasuuntaan. Välillä olis ihan hyvä levätä ja rauhottuu ees hetkeks aikaa.




Meijän bungalowikylän omistajilla oli siellä useempi kissa. Jostain syytä yks niistä ihastu meihin, tai meidän bingalowiin ja halus koko ajan hengata siellä. Sinne se ilmesty aina kun oltiin paikalla. Pari kertaa se oli myös kiipeilly kylppärin kautta sisälle ja odotteli siellä naukuen...

Yks päivä vuokrattiin mopo Lonarilta ja lähettiin ajelee sillä muualle. Changin tiet on tosi jyrkät ja mutkaiset, eikä siellä suositella mopoo vuokrattavaks ellei oo ajokokemusta. En kyllä yhtään ihmettele miks. Ne oli kyl toooosi jyrkkiä ja mutkasia ne kaikki mäet. Onneks Juuso on entinen mopopoika. (Haha, ei kuulemma saa käyttää tota sanaa) Käytiin kattoo Klong Plu vesiputous. Siellä oli kiva käydä pulahtamassa viileessä vedessä.






Putous reissulla menikin melkein koko päivä. Ennen kotikylään paluuta käytiin syömässä viereisessä kylässä. Auringonlaskua tultiin seuraavaan Oasiksen ihanaan tree houseen. Ihana paikka.



Myöhemmin illalla lähettiin vielä Lonarille pyörimään. Juuso halus pannukakkuu ja mä söin sticky ricea. Käytiin myös baarissa kattomassa meininkejä ja siemailtiin parit juomat. Lonely beachilla oli monta rennon näköstä paikkaa, mut illan mennessä myöhemmäksi, alko kaikista hurja musajumputus. :D Moniin baareihin jatettiin aikaisemmin päivällä alennuslippuja. Meijänkin mojitot makso muutaman euron. Ei ihme että jengi on rannalla aika darrasena ja muutenki uskaltaa liikkuu sinne vasta myöhemmin päivällä.




Seuraavana päivänä käytiin kattomassa muita rantoja ja kyliä. Esimerkiks Chai Chet ja Khlong Prao. Monille rannoille oli mun mielestä vähän vaikee päästä. Rannat oli niin tiuhaan rakennettu, eikä niille ollu mitään kunnollisia opasteita. Aina pääty johonkin umpikujaan tai sit niin pitkälle siitä "oikeesta" rannasta, et sieltä sit vaan katteltiin et aha, tuolla se olis ollu. Rannat oli myös osittain niin kivisiä ja nousuveden aikaan vesi niin pitkällä, et liikkuminen rantaviivaa pitkin oli vaikeeta. Me oltiin liikkeellä just nousuveden aikaan.


Lopulta tultiin omalle rannalle hengaamaan loppuillaksi kaiken sen päättömän pyörimisen jälkeen. Lonari oli ihan paras ranta. Ei liikaa porukkaa, eikä suuria vedenvaihteluita, joten siellä pysty ottaa arskaa mihin aikaan päivästä vaan. Päivä oli ollu vähän pilvinen, mut sopivasti illaks kirkastu ja päästiin kattelee auringonlaskuu rannalta.






Jos nyt voisin lähtee Thaikkuihin, lähtisin varmaan uusiks noihin maisemiin. Joku tossa Changissa kolahti. Se ei ollu niin paratiisimainen kun Etelä Thaimaan paikat, mut siellä oli oma tunnelmansa. Siellä meni iisivaihde sopivasti päälle ja pari kunnon onnellisuuspuuskaa. Kerran kävelin kauppaan yksin rantaa pitkin, kattelin merelle ja mietin vaan et kuinka siisti hetki se oli. Ei siinä mitään spessua ollu, mut vieläkin siitä tulee hyvälle tuulelle. Ehkä mun pitäis joskus kokeilla yksin matkustamista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti