11.10.2017

Isoja muutoksia

Siis ihan hulluu vauhtii menee tää syksy eteenpäin! Justhan mä alotin opistolla... Vasta äsken oli elokuu ja nyt onkin jo lokakuu, melkein puoliväli. Huh. Juurikin toi koulutus tekee sen kreisin vauhdin. On niin paljon kaikkee, opiskelu on aika intensiivistä. Siihen sit vielä päälle omat menot. Salia ei jätetä vaikka joutuis välillä vähän hölläämään. Ei sinnekään aina kerkee. Ollaan kuitenkin myös maastossa öitä. Mitäs sitten muuten elämään? No vaikka mitä. Koulun lisäksi on tapahtunut muitakin muutoksia, aika isoja sellasia. Mä asun nyt yksin ja opettelen elämää itekseni. Mä mietin pitkään kuinka paljon haluun tästä aiheesta blogiin kirjottaa. Tää on kuitenkin mulle ihan uus juttu asuu itekseni ja se tulee kyllä varmasti jossain vaiheessa paistamaan läpi.


Turha näitä juttuja on lähtee piilottelemaan. Se on vähän pidempi juttu miten tähän ratkaisuun on Juuson kanssa päädytty. Siitä sen verran, että päätös ei todellakaan ollu iisi mut tehtiin kuitenkin lopulta yhteisymmärryksessä. Ei draamaa, ei kolmansia osapuolia. Sitä kuitenkin joku alkaa miettimään. Ei kadota toistemme elämistä, sitä ei kumpikaan haluu. Käydään yhdessä kalassa ja ollaan nähty muutenkin. Juuso asuu kivassa kämpässä Myrtsissä. Melkein iski kämppäkateus! Niin siisti koppi. Mä jäin Torniin. Lähes kuusi ja puoli vuotta on pitkä aika. Siihen mahtuu monta hyvää hetkeä ja muistoa. Elämäni parhaimmat vuodet voin ihan helposti sanoo. Nyt ollaan kumpikin ihan uuden edessä, itsenäisiä ja yksinasuvia. Se tuntuu todella oudolta, mut samalla jännittävältä.

Mä en oo koskaan asunu yksin. En oo omistanu edes omaa huonetta silloin kun asuin vielä perheen kanssa. Nyt on itekseni täällä lukaalissa. Se on niin outoa. Mä oon viime vuosien aikana alkanu viihtyy myös yksin. Mulle tärkein hetki on aamu ja aamukahvi. On ihan parasta istuu koneella ja hörppii iso kupillinen kahvia puuron jälkeen. On myös kivaa tulla himaan koulusta/töistä/reissusta kun kaikki kamat on just niin miten oon ne jättäny. Ainakin vielä oon saanu pidettyy tätä kämppää ihan siistinä... :D Toivon että tää yksin eläminen saa mut aktiivisemmaks. Tuntuu et oon ollu jo pidemmän aikaa vähän poissaoleva kun päässä on pyöriny miljoona asiaa. On ollu helpompaa vaan vetäytyy omaan kuplaan. Oon kyllä oikeesti aika kiireinen nyt, mut yritän jossain vaiheessa kunnostautua ja treffata enemmän ihmisiä. Vanhoja tuttuja mut toivottavasti myös uusia tuttavuuksia tulee. Mä tahtoisin kokeilla kaikkii uusia siistejä aktiviteetteja, saa kysyy messiin jos on tiedossa jotain hauskaa. Toisaalta, koulussa tulee oltua niin sosiaalinen, et riskinä on se että pitkien päivien jälkeen haluun vaan olla itekseni. Saa nähä miten elämä lähtee rullaamaan! Toivottavasti ihan hyvin.

9.10.2017

Nuuksion kansallispuisto

Viikko sitten maanantaina lähdettiin luokan kanssa ekalle vähän pidemmälle reissulle. Meillä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa viisi päivää. Olin odottanu tätä reissuu, vaikka säätiedotuksen vähän masensikin. Pelkkää vesisadetta koko viikoksi ja vielä vähän rankemmalla kädellä... En ollu kuitenkaan koskaan käyny Nuuksiossa, joten ihan kiva oli lähtee. Aika hassuu, et siellä ei oo koskaan tullu käytyy vaikka se on ihan vieressä. Treffattiin luontokesken Haltian parkkiksella aamulla. Porukka jakaantui kahteen ryhmään. Edettiin suunniteltu reitti kahdesta suunnasta. Toinen porukka lähti ekoiksi päiviksi Keijon, meille jo ennestään tutun kouluttajan matkaan. Porukka jossa mä olin, lähti etenemään retkeilytoimittaja/valokuvaaja Joel Aholan johdolla.






Voi kyllä, märkää oli... Ekana päivänä ei vielä satanu, mut sit taivas repesi ja vain ihan pienet hetket oli kuivaa. Poluista tuli pieniä jokia ja kaikkien teltat joutui aina pakkaamaan rinkkaan ihan litimärkinä. Lämpötilatkaan ei päätä huomannu ja yhtenä päivänä mä olin niiiin jäässä, että se koko päivä meni multa ihan ohi. Kroppa oli vaan sellasessa taistelutilassa, eikä meinannu millään lämmitä. Vaatteita olis ollu kyllä rinkassa ihan tarpeeksi, mutta koska yötkin sen märkyyden takia tosi koleita, täyty mun suojella niitä vaateita kastumiselta, että edes illalla sain varmasti kuivaa ja lämmintä päälle, ennen makuupussiin vetäytymistä.





Meillä oli päivien ajaksi jaettu vetovastuita pieniksi hetkiksi. Piti kartan kanssa johdattaa porukkaa seuraavaan kohteeseen ja muutenkin huolehtiä siitä ryhmästä. Vitsi että mä en kyllä luota itteeni kartan kanssa. Oon kyllä oppinu ihan hyvin, jopa sen kompassin käytön mutta silti. Olin koko ajan varmistelemassa joltain, et oonko oikeessa. Kyllä mä olin, en vaan luottanu siihen. Toinen vähän ärsyttävä asia ryhmän edessä toimimisessa oli se, että mun on jostain syytä hirveen vaikee ottaa roolia luokan edessä tälläsessä harjoitustilanteessa. Sama koskee kaikkia harjoituksia, jossa täytyy "esittää" jotain. Tositilanne olis ihan eri, tottakai mä ottaisin roolia. Mut kun luokkalaiset pitäis kuvitella asiakkaiksi, niin ei vaan lähe. EA-kurssit on kans ollu mulle aina tuskaa. Ne on mielenkiintoisia ja tärkeitä, mut niiden harjotteilen tekeminen on niin kiusallista...

Vaelluksen on mulle aina sellasia itsensä tutkiskelun paikkoja. Kulkiessa tulee pohdittua kaikenlaista. Tällä reissulla havahduin siihen, kuinka oudolta musta tuntuu kun joku tarjoaa apua tai huolehtii. Meen ihan hämilleni kun joku kysyy et oonko ok, ethän palele tai on tarjoamassa apua jossain asiassa. Mä jotenkin niin tottunu siihen, et huolehdin itestäni ja siitä et pärjään. Avun ottaminen vastaan tuntuu hassulta, ihan kun se olis merkki siitä et oon mokannu tai jotain. En tiiä mikä ihmeen tarve mulla on näyttää, et pärjään. En kuitenkaan tuo sitä mitenkään erityisesti esille, vaan omassa hiljaisuudessani koitan pärjäillä. En ehkä osaa ees selittää mitä nyt haen.





Toisiks viimeisenä iltana ei satanut. Jopa aurinko kävi pilkottamassa. Kävin uimassa! En oo varmaan ikinä uinut lokakuussa. No ei sitä ehkä ihan uimiseksi voi kutsua, mut kastautumassa kävin. Yö kylmä, mutta kuiva. Ekaa kertaa nukuin tosi sikeesti. Muut yöt oli menny värjötellessä. Seuraavana aamuna aamutoimien aikaan ihmettelin, kun oli vähän outo olo. Lounaaseen asti kaikki meni ihan hyvin, mut sit se outo fiilis vaan paheni. Mietin et onkohan tää nyt jotain henkistä huonoo oloo, vai oonko oikeesti tulossa kipeeks. Yhteistuumin päätettiin, että on ehkä parempi et lähden kotiin. Ei hitto, että oli vaikee päätös. Tuntu jotenki tosi nololta, enkä olis lähteny ellei luokkatoverit olis vakuutellu sen olevan parempi vaihtis. Oltiin vielä sopivasti lähellä sellasta paikkaa josta pääsis kyydillä tai jopa bussilla pois. Onneks lähin... Olin saanu jonkun vatsapöpön ja illalla nousi kuumekin. Ei olis ollu kivaa niissä oloissa missään keskellä mettää... :D Meni onneks parin päivän levolla ohi.

Nuuksioon täytyy kyllä tutustua enemmän. Oli nättejä paikkoja ja kivoja reittejä. Mun kartta vähän pääs kärsimään kosteusvaurioo, mut eiköhän sen saa teippailtua taas kuosiin. Kiva paikka, uusiksi sinne!

28.9.2017

Yrttimummolassa

Meno ja melske eräkoulussa jatkuu! Aika haipakkaa menoa on ollu tää koko loppukesä ja alkusyksy. Varsinkin tää syyskuu on menny ihan överinopeesti. Tällä viikolla on ollu fyysisesti vähän rauhallisempaa, mut asiaa kyllä riittänyt. Heti alkuviikosta lähettiin tutustumaan hieman villiyrttien maailmaan. Ihan meidän opiston lähellä toimii "Yrttimummo", joka oli meitä opastamassa. Tutustuttiin muutamaan eri kasviin ja niiden kuivaamiseen ja käyttöön. Tää villiyrtti asia mua kyllä jokseenkin kiinnostaa, vaikka en oo siihen aikaisemmin perehtynyt. Kasvien tunnistus on aika retuperällä. Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu vuoden aikana kun jotain kasveja pitää tenttiäkin.




Oltiin Tertun luona maanantaina ja tiistaina. Tokana päivänä keskityttiin enemmän sieniin. Meijän luokalta löytyy yks sieniekspertti. Mari on sieni/yrttineuvoja, joten saatiin aika hyvää jeesiä silmällä pitäen tulevaa sienitenttiä, joka on perjantaina. Se on meijän ensimmäinen lajiosaamistentti. Saa nähdä miten sujuu. Luulisin et handlaan ne aika hyvin, mut muutaman tunnistuksen kanssa on probleemia... Kalatenttiä odotan eniten, siinä tuskin on ongelmia. :D Lintujen tunnistuksessa olin joskus pienempänä ihan hyvä kun luin paljon lintukirjoja, mut ne on päässy tässä vuosien varrella unohtumaan. Pahin tentti tulee varmasti olemaan ne hemmetin rehut.

Ens viikolla painellaan taas mettään! Viikonloppu joutuu kasailee rinkkaa. Onneks se menee aika rutiinilla. En tykkää mistään pakkaamisesta, mut rinkkaa pakatessa mulla ei edes oo mitään muistilistaa, kun ne tulee kyllä jostain aivojen sopukoista ihan itestään. Tulevalla reissulla ollaan viis päivää. 

16.9.2017

Maassa, merellä, ilmassa

Opinnot on lähteny hyvin ja aika ryminällä käyntiin. Kiirettä on pitäny. Eka viikko oli aika paljon vaan tulevan vuoden läpikäyntiä, mut heti seuraavalla viikolla lähettiin kunnolla mettään. Tai no, kunnolla ja kunnolla, yksi yö oltiin Sääksjärven ympäristössä. Luokka sulautuu enemmän ja enemmän yhteen koko ajan. Varsinkin tokan viikon mettäretken jälkeen musta tuntu et oltais tunnettu jo pidempään. Se on jännää miten se et porukan tyrkkää yhessä mettään, saa jengiltä jotkut estot lähtemään ja tutustuminen on helpompaa. Ekan reissun tavoitteena oli vähän kartottaa mitä vartusteita jengillä on, sekä pikkasen suunnistustaitoa. Mä pysyn kartalla kyllä ihan ookoosti, mut kompassin käyttöä en oo vielä ymmärtäny. Oon yrittäny hiffaa sitä jo monta vuotta, mut joku jutska mulla on vissiin aivoissa vinksallaan kun ei vaan mee mun kaaliin... Jos sen kohta vihdoin oppis.


Luennot liittyen varusteisiin on mulle vähän tylsiä. Toki aina voi jotain kamoja päivittää, mut multa löytyy jo kaikki perusvarusteet millä pärjää mettässä pidempiäkin aikoja. Ainoo mihin pitää panostaa kun ensiapuvälineet, varsinkin sit jos alkaa oikeesti yrittäjäksi ja alkaa vetä jotain reissuja. Sillon kaikki pitää olla mintissä.

Kouluhommien ohella on pitäny keretä myös Kotkaan kalaan. Kymijoen vuosilupa oli ehkä vähän turha ostos tälle vuodelle, kun kesän reissuja oli niin paljon ja nyt opinnot vie myös paljon aikaa, eikä esim keskellä viikkoa kerkee ollenkaan ajamaan Kymille. Onneks muutaman kerran kerkee vielä käydä ennen kun kausi loppuu.


Erä ja luonto-oppaan tutkintoon kuuluu myös tietenkin lajituntemusta. Ekana tenttinä meille tulee sienet, jäkälät ja käävät. Tokan viikon mettäretkellä opin sattumalta kaikki vaadittavat, seuraavaksi harjoteltiin sieniä. Yhtenä päivänä lähettiin taas lähimettään tunnistustuokiolle. Samalla sai kotiinviemisiä.


Viime viikko oli tosi hektinen. Maanantaina alkoi EA1 kurssi ja se vaati keskittymistä. Alkuun oli luentoa ja sitten mentiin metsään tekemään harjoituksia. Mä oon käyny noi kurssit 10 vuotta sitten, joten ihan hyvä päästä suorittamaan ne uusiksi. En mä osais varmaan toimia jos jossain sattuis jotain.

Tiistaina alettiin harjotella melontaa inkkarikanooteilla Sääksjärvellä. Se oli hauskaa puuhaa. Tehtiin myös pelastautumisharjoituksia. Kaadettiin kanootteja ja kokeiltiin miten toimia pelastajana ja olla itse pelastettavana. Mielenkiintoista. Kun tulin iltapäivällä himaan, olin iihan töttöröö. Ei silti saanu jäädä pötköttelee kun piti rientää seuraavaan aktiviteettiin. Mä olin järkänny mulle, Viiville ja Pinjalle . Hene lens meijät Helsingin ylle kattomaan maisemia. Sattui vielä kiva kelikin. Jos metsä on rauhoittava paikka, niin kyllä on myös yläilmoissa liitely.


Seuraavana päivänä jatkui taas melonnan harjoittelu. Tällä kertaa lähettiin suorittamaan virallista alkeiskurssia Natura Vivaan Vuosaareen. Tällä kertaa alla kajakki. Mä niin rakastan vesillä olemista. Ai että. Siinä kolmas rauhottava paikka. Mulle se kaikista tärkein eli meri.


Alkuviikon toilailut oli vieny mehut aika hyvin. Salillakin kävin aina kun tuli sopiva reikä. Torstaina oli luentopäivä. Ei pysyny enää silmät auki... :D Siellä mä nuokuin nätisti penkillä kun olis ollu mielenkiintoinen päivä ilmastonmuutoksesta. Hups. Jossain vaiheessa tunteja nukahdin ihan kunnolla ja vierustoveri joutu herättelee.

Viikon kruunuksi lähettiin vielä Juuson kans käymään Kymillä. Oli kiva päästä heitolle taas parin viikon tauon jälkeen. Ens kuussa meillä on opistolla koko viikko kalastusta. Saa nähdä mitä se pitää sisällään. Meijän luokassa on mun lisäks toinen perhokalastaja ja yks kalastusopas. Oli alustavaa puhetta et me ehkä toteutettais joku päivä.


Myös tää viikko oli ihan yhtä kovaa menoa. Pari päivää melontaa ja sit paineltiin Sipoonkorpeen loppuviikoks. Eilen kun tulin sielä Sipoonkorvesta himaan, olin iiihan töttöröö. Tästä viikosta oon erityisen iloinen kahdesta asiasta. Melontakurssin päätettiiksi sain tehtyä keulaeskomikäännöksen. Oon aina pelanny eskimokäännöstä ja sitä et kajakkiin jää kiinni. Vaikka en pelkää vettä tippaakaan, on mua pelottanu kajakilla kaatuminen. Ihan kurssin päätteet mä kuitenkin löysin itteni useemman kerran kajakki väärinpäin ja kampeemassa itteni sielä toisen kajakkia vasten ylös. Jes! Mua ärsyttää et ajattelen liikaa ja se estää mua välillä tekemästä juttuja, vaikka haluunkin aina kokeilla kaikkee uutta. Sit kun pääsen rajan yli, en oo moksiskaan.

Toinen ittensäylitys oli siellä Sipoonkorvessa. Lähettiin kokeilemaan pimeessä suunnistamissa. Se oli vapaaehtoista, mut aattelin et kai mä nyt lähen porukan mukaan. Lähettiin kolmen naisen voimin pimeeseen mettään. Mähän pelkään pimeetä ihan julmetusti. Jo pimee koti aiheuttaa pakokauhua, metsä on siihen potenssiin sata. Reilu pari tuntia hortoiltiin tiheessä mettässä otsalamppujen, kartan ja kompassin varassa. Kun tultiin "maaliin" tokasin kanssa suunnistajille et oli muuten hirveintä mitä oon koskaan tehny. Hyi helvetti, mua pelotti niin paljon. Oon kuitenkin ylpee siitä et lähin, eikä kukaan huomannu mun ahdistusta. Heidi ja Reija ihmetteli, koska olin ollu vaan cool. :D Huhuh. Toivottavasti tuun vielä ylittämään itteäni enemmän!

5.9.2017

Same old, same old...

Nyt on taas se aika vuodesta ku saa hyvällä omallatunnolla alottaa matkakuumeilun... Kesän reissut on tehty eikä kiikarissa oo enää mitään suurempaa tälle vuodelle. Vai onko? Kummasti mä löysin taas itteni selaamasta lentohintoja pitkin Aasiaa. Noh, tuun elää tulevan vuoden ens kesäkuuhun asti opiskelubudjetilla, joten reissut täytyy ehkä skipata siihen asti. Tulee meillä onneks opiston kautta kaikenmoista reissuu, mut ei kyllä ulkomaille. Erilaiset Suomen luontokohteet tulee varmasti tutuiksi. Tän hetken matkakuumeilua ei yhtään auta se, et porukat lähti eilen loppukuuks Ausseihin... Vaikka tää opiskelu onkin kivaa ja mielenkiintoista, oon silti vähän kade!








Onhan tää mun elämä ollu viimeiset vuodet aikamoista matkaamista. Varsinkin siihen nähden et tulotaso on välillä oli köyhyysrajallakin. :D On tullu käytyy muutamat kerrat Aasiassa ja kalareissuja on tehty useempi vuodessa. Matkustaminen on vaan niin mahtavaa. Osana sen siisteyttä on myös siitä haaveilu ja matkojen suunnittelu. Vaikka ei olis yhtään reissua lyöty lukkoon, voi siltikin suunnitella reissuja. On kiva kerätä tietoo eri maista, mitä kaikkee niissä vois tehdä ja tietenkin reittejä kohteisiin. Aasiassa on edelleen monta paikkaa mitkä kiinnostais. Ja ihan sama homma on erilaisten kalastuskohteiden kanssa. Kartta vaan naaman eteen ja tutkimaan.

Jos kaikki menee hyvin, olis ehkä ens syksylle vähän pidempää reissua tiedossa. Sen onnistumiseen vaikuttaa tietenkin, et miten hyvin saa fyffee kerättyy sivuun ja missä tilanteessa elämä sit on. Työy yms. Ollaan vähän Pinjan kans puhuttu, et päräytettäis Aasiaan pariks kuukaudeksi. Mä olisin valmis lähtee vaikka puoleks vuodeks, mut luulen et se ei oo ainakaan näillä työkuvioilla mahdollista. Sen näkee sitten. Alustava suunnitelma kuitenkin olis et suunnilleen vuoden päästä mentäis. Tässä on hyvin aikaa kuumeilla..

24.8.2017

Jännittynyt koululainen

Nyt se sit alkoi! Tiistaina hyppäsin todella jännittyneissä fiiliksissä autoon ja ajoin musaa täysii kuunnellen Kiljavan Opistolle Nurmijärvelle. En tajuu mistä se hirvee jännitys ees tuli. Olin ollu ihan chill asian kanssa, mut sit viime hetkillä alko jännittää. Onks se kuitenkaan mun paikka?  Opinko mitään? Mitä jengi kelaa musta? (öööö, eiks toi viimesin ajatus pitäis jäädä jonnekki teiniaikaan...) Haku oli tapahtunu jo maaliskuussa, tulokset tullu vähän myöhemmin keväällä ja sen jälkeen olin välillä ihan unohtanut et oon ees menossa opiskelee. Ihan tarkotuksella. Kesällä oli kaikkee muuta puuhaa ja reissuja, josta piti nauttia täysii.


Oli hauska nähä porukka ekaa kertaa kasassa. Keväällä kävin opistolla infotilaisuudessa ja valintäpäivässä, josta mulla jäi kasvoja mieleen. Aattelin monesta että ne pääsee ihan varmasti opiskelee. Siellähän ne istui! Ihan parasta, ne oli vielä sellasia tyyppejä ketkä vaikutti mukavilta ja joista aattelin et siistiä jos pääsen niitten kanssa vuotta viettämään. Lisäksi oli tietenki myös uusia naamoja. Kaikista tuli heti hyvä fiilis ihan ensitapaamiselta. Fiilis voimistu kun käytiin esittelykierros. Ei hitto... Miten tosta porukasta voi päästää irti ens kesänä? Pelkään jo nyt sitä hetkee.  Toki hermotkin varmaan kerkee jossain välissä mennä. :D Tullaan kuitenki tekee retkiä, olee väsyneitä, nälkäsiä tai muuten vittuuntuneita ihan saletista aina välillä. Yllärinä tuli et kuulun porukan nuorimpiin. Ehkä jopa nuorin, jos oon oikein ymmärtänyt. Ikähaarukka on siis kaksseiskasta vähän päälle viiteenkybään.


Myös opintojen sisällöstä oon todella innoissani. Ihan varmasti tuun kyllä olee välillä ihan ymmälläni ja tarvii vähän enemmän apua, mut ainakin innostusta riittää. Mulla on omat vahvuudet joita pystyn hyödyntää, mut myös paljon heikkouksia joihin tarviin oppimisen kannalta vähän jeesiä. Koko vuosi on lähiopiskelua, mut jokaisen tarvii opiskella myös itsenäisesti koko vuoden ajan. Jännää olla aikuispuolella opiskelemassa. Ihan erilainen meininki kun aikaisemmin. Edellisestä koulunalotuksesta on 10 vuotta. Valmistumisestakin kohta 7 vuotta.


Edellisessä koulussa istuin tietokoneella 3,5 vuotta, oon viimeks omistanu muistiinpanovälineet joskus ylä-asteella. Eilen kävin ostamassa penaalin, pari tussia ja vihkon. Oon tosi huono tekee muistiinpanoja. Ala-asteella oli kivaa hankkia kaikkia hienoja kyniä, päheitä penaaleita ja koristella kaikki vihkot oman näköisiksi, mut sit myöhemmin musta tuli se, joka aina joutu lainaa kynät joltain muulta kun omat ei pysyny tallessa... Jospa yrittäisin palata takaisin siihen ala-asteen malliin. Kaikki opiskeluun liittyvä on puistattanu mua sen jälkeen kun valmistuin amiksesta. Onneks tässä on kulunu välissä aikaa ja fiilis edes vähän parantua. Oon salee ihan erilaista lähtee opiskelee 27-vuotiaana kun 17-vuotiaana. Vaikka sillonkin olin kiinnostunu alasta, jota lähdin opiskelee mut silti se tuntui olevan vaan jatkumoa sille edelliselle koulutaipaleelle. Koulujutuista voisin kirjottaa joskus enemmänkin. On monta asiaa, jotka mua siinä mättää ihan yleisesti. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis tälle vuodelle.

22.8.2017

Kuun vaihteen seikkailut

Reissua on pukannu tänä kesänä toisensa jälkeen. Sehän mulla oli tarkotuskin. Alkuperäisestä suunnitelmasta oon kuitenkin vähän poikennu. Jäin lentokentältä extraks heinäkuun alussa. Olin aatellu et oon koulun alkuun saakka tekemättä töitä, mut kävin sit lopulta tekee aina sinne tänne muutaman vuoron. Sen verran et sain vielä vikat pikkumassit kerrytettyä. Ja miten nyt reissuiltani ehdin. Heinäkuun alun jälkeen kerettiin olla eilu viikko himassa kun lähettiin uusiks Norjaan. Vaati pientä suostuttelua. Kiva kun pääs käymään myös Finnmarkin alueella tänä kesänä. Piti käydä siellä jo ekalla reissulla, mut jokien olosuhteiden takia piti perua.










Finnmark on kyllä omalla tavallaan tosi hienoa mestaa. Ei yhtä jylhää kun vähän etelämmässä, mut omalla tavallaan siistiä. Kasvillisuus siellä on sellaista pohjoista ja ihanaa. Ihan kun olis jossain satumaassa. Finnmarkissa oltiin viikko. Jo takastulo matkalla mulla iski pieni paniikki. Seuraavaan reissuun olis enää ihan muutama päivä ja siihen pitäis alkaa kans valmistautua. Piti pakata rinkkaa, tehdä ruokaostokset ja tsekkaa muut välineet. Iiiiiiik. Hyvin kaikki meni kuitenki ja uuteen reissuun pääs lähtee hyvillä mielin!

Oltiin jo keväällä puhuttu mun tytsykavereiden kanssa et tehtäis joku yhteinen vain tyttöjen kalareissu. Nyt oli sitten sen aika. Elokuun ekana sunnuntaina lähettiin kruisaamaan kohti Käsivarren erämaa-aluetta. Pääsin pitkästä aikaa kantaa rinkkaa ja vetää vaelluskengät jalkaan. Rinkka on ihan uusi Fjällrävenin 75l Kajka. Tykkäsin kovasti! Rinkka paino yli 30kg ja jaksoin sen ihan hyvin. Oli siistiä huomata taas kehitys itsessä. Vielä joitain vuosia sitten 25kg oli ehdoton limitti, mut nyt tää paino meni ihan hyvin. Ei se toki mukavaa oo kun yli puolet omasta painosta on selässä, mut vaan lähinnä siks kun iho menee aika herkäks kun rinkka painoo alaselkää/lantioo. Jaksamisessa ei ollu kuitenkaan mitään. Jes, voitto.












Myös tyttöjen reissulla oltiin viikon verran. Rentoo meininkiä, kalastusta, pitkiä yöunia ja hyviä keskusteluita kaakaokuppi kourassa. Mä en oo ikinä tuntenu oloani hirveen hyväks tyttöporukassa, mut yritän kokoajan opetella sitä enemmän. Mulla ei oo kauheesti ollu tyttökavereita, eikä varsinkaan tällästä neljän tytön porukkaa. En osaa selittää mikä siinä on. No anyway, kivaa oli kuitenki ja koitetaan jatkossakin järkkäillä tälläsiä reissuja.

Paremmat höpötykset molemmista reissuista löytyy toisen blogin puolelta. Finnmark eka osa, toka osa & Käsivarsi.