Praha part. 3: Vikat päivät

Eläintarhassa vietetyn päivän jälkeen oli jäljellä enää yksi kokonainen päivä, sekä yksi hieman vajaa. Eläintarha oli ainoo plääni koko reissulle, joten jälleen kerran päätettiin vaan lähtee kiertelemään kaupungille. Koko reissun mukavimmiksi paikoiksi osoittautui joen toisella puolella olevat alueet. Sinne päin suunnattiin taas. Otettiin dösä keskustaan ja siitä sporalla Malostranskán pysäkille. Oltiin jo edellisinä päivinä katottu kukkulalta näkyviä siistejä linnarakennuksia. Kartasta katottiin niiten olevan Hradcanyn alueella. Sinne siis. Muitakin turisteja näytti valuvan samaan suuntaan, joten kelattiin että ihan oikeilla jäljillä ollaan. Prahassa oli paljon nähtävyyksiä, mut ei etitty niitä ollenkaan. Ne vaan aina jostain tupsahti kohdalle. Se oli ihan hauskaa.

Mä tykkään ihan hullusti kaikista paikoista missä pääsee vähän kiipeemään ja kattomaan maisemia. Oli se joku tunturin huippu lapissa, näköalatorni tai ihan vaan kaupungin keskellä oleva kukkula. Kaikki käy. Maisemien tutkailun jälkeen jatkettiin matkaa syvemmälle alueelle, jossa vilisi paljon turisteja. Massapaikat ei aina niin nappaa, joten ihailtiin mestat aika nopsaa läpi. On niitä nähtänyyksiä toki siistii käydä kattomassa, mut enemmän saa kiksejä ihan normaalista kaupunkimeiningistä niinku jo aikaisemmin kerroin.

Pörrättiin tällä kertaa vähän pidempään Hradcanyssa. Rakennukset oli hullun siistejä ja mietin salaa mielessäni että ihan kun olis Lara Croftina Tomb Raiderissa... Haulikkomiehet vaan puuttu. :D

Kierrellessä tuli taas nälkä. Päätettiin lähtee takas vanhankaupungin puolelle. Oltiin katottu rafla jo etukäteen. Itseasiassa ekan kerran jo kotona kun etin löytyykö Prahasta miten hyvin gluteenitonta safkaa. Löydettiin sellanen rafla kun Svejk U Karla. Se sijaitsi Nové Meston puolella. Sieltä löyty kaikki annokset myös gluteenittomina. Paikka oli saanu vielä hyvät arvostelut TripAdvisorista. Oltiin liikkeella suht aikaisin, joten paikka oli aika tyhjillään. Luulen, että siellä olis ollu rennompi meno illalla, mut nyt fiilis jäi vähän tylyks. Kaikkialla muualla palvelu oli ollu tosi hyvää ja rentoa, nyt kävi vähän huonompi tsägä. Ruoka oli kuitenki ihan hyvää. Syömisen jälkeen jäätiin hetkeks hengailemaan Nové Meston alueelle. Juuso osti Tsekkiläistä perinneherkkua jälkkäriks.

Ilta oli tuloillaan ja mietittiin taas että mitä seuraavaks. Lähettiin TAAS Mala Stranaan ja käytiin siellä kahvilla. Mua kiinnosti miltä Praha näyttii ylempää iltapimeellä, joten matkattiin vielä takas sinne Hradcanyyn kattomaan maisemia ja miltä samat nähtävyydet näyttää pimeellä. Se kannatti. Porukkaa ei ollu enää paljon ketään ja maisemat näytti kivalta. Se on jännää miten niin erilaisia asioita osaa fiilistellä. Kun liikkuu luonnossa paljon, löytää sieltä kaikkee siistiä katteltavaa, mut samalla ihan niinkin teollinen asia kun kaupungin valot, saa hymyn naamalle ja fiiliksen korkeelle. Maisemien kattelun jälkeen painuttiin takas hotellille nukkumaan. Perus.

Seuraavana aamuna sanottiin heipat kivalle hotelille ja lähettiin vielä päiväks kaupungille. Käytiin jossain isossa kauppakeskuksessa. Siellä olis varmaan ollu vaikka mitä jännää, mut mulla iskee pienoinen pakokauhu kun aattelen että johonki kauppaan pitäis oikeesti mennä sisään. Tyydyttiin siis vaan hengailemaan. Käytiin myös kahvilla. Keskuksen vieressä oli pieniä markkinakojuja, josta ostettiin evästä. Käytiin myös ihanassa karkkikaupassa ja viimeistä kertaa syömässä. Iltapäivällä piti alkaa tehdä lähtöä kohti lentokenttää. Matka kentälle taittui metrolla ja bussilla. Pakko taas sanoa: Liikkuminen Prahassa oli ihanan helppoa.

Tultiin Finnairin iltalennolla takas kotiin. Matkasta jäi tosi hyvä fiilis. Praha oli paikkana sopivan kokoinen, moni juttu oli ihan kävelymatkojen päässä ja jos halus liikkua julkisilla, oli se tosi mukavaa ja toimivaa. Ilmapiiri kaupungissa oli mukavan rento. Ei ylimääräistä tyhjää small talkia, mut ei myöskään mitään tiukkapipoista meininkiä. Rento, se kuvaa mun mielestä Prahaa parhaiten. Ruoka ei ollut mitään kovin kummoista, ihan perus safkaa, mut ainakin se oli halpaa. Sille tuli ihan sokeeks, kun välillä katottiin paikkoja jossa ruoka-annos saattoi maksaa vaikka 15e ja se tuntu kovalta hinnalta. Sit kantsi miettii Suomea. Useimmissa rafloissa annokset oli alle kympin. Meidän kallein ilta makso 30e ja siihen kuului kaks ruokaa ja kolme juomaa per naama. Ei paha.  Prahassa oli ehkä kiva käydä joskus uudestaankin. Vähän eri aikaan, kesällä.

Matkast erityisen kivan teki kuitenkin Juuso, joka on vaan parasta matkaseuraa ikinä. Liikkuminen yhessä on vaan niin kivaa ja helppoo. Samaa meininkiä meillä on kotonakin, mut matkalla se korostuu kun ollaan kokoajan yhessä ja pitää pohtia kaikkia juttuja. Ihanaa olla reissussa kun kaikki vaan toimii!