27.2.2015

Tapahtumakalenteri

Kohta alkaa maaliskuu. Eka kevätkuukausi, jess! Tuleva kuukausi tulee olemaan aika tapahtuminen täyteinen. Pitkästä aikaa kalenteri on täyttynyt monista eri jutuista, saa nähdä miten saan kaikki jutut sumplittua yhteen. :D Alle listasin vähän ens kuun suunnitelmia. Vaikka välillä tulee valiteltua talven pituutta, on tää talvi kyllä oikeesti menny tosi nopsaan. Vai onks se oikee talvi edes tullutkaan? Vissiin ne talvisimmat kelit just sillon kun oltiin Thaimaassa. Nyt on jo aika keväisen oloista. Sitten niihin tapahtumiin.

Työt vie tietenkin aina suurimman osan ajasta. Juuso pääsee ens viikolla taas duunailemaan muutamat jutut Ruodon kanssa, joten mä jään kentälle yksin ja ihan hyvä niin. Niinkun tossa vähän aikaan sitten kirjottelin, ei oo aina niin siiti olla samassa duunipaikassa. Yhessä 24/7... Pidemmän päälle ei vaan natsaa.


GoExpo pärähtää käyntiin ens viikon perjantaina. Sinne mennään näillä näkymin pariksi päiväks haistelemaan messutunnelmaa. Kiva päästä hypistelemään uusi tuotteita ja näkemään tuttuja naamoja. GoExposta on tullu mulle ja Juusolle näiden yhteisten vuosien varrella perinne. Paljon kaikkee siistii outdoor juttuu.


Juuso täyttää vuosia ens viikon torstaina. Kumpikin ollaan sillon tahoillamme duunissa, eikä suunniteilla oo mitään kummempaa, mut seuraavana päivänä kemutetaan vähän. Juuson täti järkkää kemut, jossa olis tarkotus juhlistaa myös päivänsankaria. Jeeeee, junnu täyttää 22! Omia synttäreitä odotellessa.....


Viivin ja Nassen tuparit on myös samana viikonloppuna lauantaina. Saa nähdä miten kunto kestää, ehkä täytyy ottaa ihan iisisti. :) Porukkaa on tulossa vissiin ihan kiva määrä. Mukavaa päästä hengaamaan porukassa.


Ensiferumin keikka olis myös samana päivänä. Voi olla että tän joutuu tällä kertaa skippaa, vaikka mieli tekis lähtee... Enska julkas just uuden levyn, sitä olis siisti päästä kuulee livenakin.


Pinja täyttää vuosia kans ensi viikolla. Me lähetään siskoporukalla (plus avecit) juhlistamaan 18-vuotiasta nuorimmaista likkaa yllärikemujen merkeissä parin viikon päästä. Pinja tietää vaan että me ollaan tekemässä jotain yhdessä, loppu tulee sit yllärinä. Olis ollu kiva saada myös Pyry messiin, mutta jäbä täytti vasta hetki sitten 16 ja näihin kemuihin tarvii 18 vuoden ikää. Parin vuoden päästä ollaan kaikki yhessä!


Nyt kun näitä kirjottelin, ei tunnu että tässä olis edes paljon ohjelmaa. Kaikki hyvät jutut on keskittyny aikalailla samaan viikonloppuun. Loppukuullekkin on vielä ehkä ohjelmaa, mut niitä ei oo vielä löyty täysin loppuun. Helmikuu meni ihan tajuttoman nopeesti, varmaan myös ens kuu menee. Sitten ollaankin jo huhtikuussa ja sillon alkaa jo ihan oikeesti olla kevät. Kesääkin saa alkaa sillon jo oottamaan!

24.2.2015

Viimeiset päivät Phuketissa

Palataan vielä vähän muistelemaan reissua. Matkan viimeiset neljä yötä vietettiin Phuketissa. Saavuttiin sinne Phi Philtä lautalla. Mulla ei oo mitään tietoa kauan paattimatka kesti kun nukuin melkein koko matkat. Lipunmyyjät sano että kestää noin 1,5h mut ihan salee siinä meni paljon kauemmin. Kun heräsin oltiikin jo taas takaisin Rassadalla, siellä mistä koko reissu alkoi. Meijän majoitus oli Karonilta. Saavuttiin sinne alkuillasta.




Kaikilla oli aikamoinen nälkä, joten aika nopeesti täytyi löytää jotain syötävää. Ihan meidän hotellin lähellä oli pieni kiska joka myi pelkästään pad thaita. Annokset oli ihan törkeen hyvät! Nyt tuli syötyä reissun toisiksi paras pad thai. Samalla myös viimeinen, eli mulle kymmenes. :D Otin oman annokseni kanalla.




Loppuilta meni kierrellessä Karonin alueella. Mulla oli vähän outo olo, joka onneks meni ohi ennen kun mentiin nukkumaan. Mutta kuinkas kävikään, Phuket toivotti mut seuraavana aamuna tervetulleeksi vatsataudin merkeissä.... Jes. Se tuskin tuli oikeesti Phuketista, paha olo alkoi jo Phi Phillä kun oltiin syöty currymätöt, joka oli seissyt varmaan hetken aikaa. Käytiin koputtelemassa Päivin ja Luukaksen oveen ja huomattiin että Päivi oli ihan samassa tilassa. Mun olot meni onneks aamupäivän aikana jo ohi ja päästiin Juuson kanssa viettämään päivää.

Karonilla meidän majoitus oli mukava Casa Brazil Homestay. Aika pieni hotelli ja huoneet oli hauskasti sisustettu. Sillein kotoisasti. Meidän huoneet oli ylimmästä kerroksessa ja molemmissa huoneissa oli oma partsi.




Juuson kanssa käytiin joka aamu kahvilla ja aamupalalla meidän hotellin viereisessä pienessä raflassa. Ekan aamun syömiset ei mun osalta menny ihan putkeen vatsan takia, mut muina aamuina oli kiva istua lämpimässä ilmassa kahvikupposen kanssa ja miettiä tulevan päivän pläänejä.



Eka kokonainen päivä meni hengailessa lähialueella. Käytiin esimerkiksi rannalla.



Käveltiin myös viime vuodelta tutuille hoodeille, eli Katalle. Juuso kävi kokeilemassa surfausta Katan surfhousessa. Muakin vähän kutkutti mennä, mut koska olin just vähän ennen jouluu ollu Calcuslaisten kanssa testaamassa saman homman täällä Suomessa, päätin skipata. Oli ihan hauskaa kattoo Juuson toilailuja sivusta.







Surfauksen jälkeen oli yllättäen taas nälkä. Mäkin olin selvinny niistä vatsajutuista ja ruoka maistui taas. Käytiin hakemassa mätöt mopokojusta. Tällä kertaa paistettua riisiä possulla ja valkosipulilla. Hyvää.


Myös ilta hengailtiin vielä kahdestaan. Päivi oli edelleen vatsataudin kourissa ja Luukas pitämässä äidilleen seuraa. Me käytiin Juuson kanssa syömässä hyvä illallinen. Paikka oli ihan hassu, tuli ihan mieleen joku ruotsinlaiva kaikkine turisteineen ja bändeineen. Ruoka oli kuitenkin hyvää.


Nää Phuketissa vietetyt päivät oli vähän sellainen "pakollinen paha", joten mitään suuria suunnitelmia ei millekkään päivälle ollu. Ihan perus hengailua ja viimeisistä lomapäivistä nauttimista. Tai siis joo, mulla oli ollu suuret suunnitelmat sen sukelluskokeilun kanssa, mut se meni lopulta puihin... Kun saavuttiin Phuketiin, mun flunssa oli poissa mut sit tuli vastaan aika. Ei oltu Phuketissa enää monta päivää ja laitesukelluksessa on vielä rajotuksia lentämisen kanssa. Sukelluksen ja lennon välissä täytyy olla 24h, joka mulle teki sen että kokeilu olis ollu mahdollista vain kahtena päivänä eikä niille päiville ollu enää tilaa. Harmitti tosi paljon, mut samalla halu kokeilla kasvoi entisestään. Ehkä vielä joku päivä!

Toisena päivänä saatiin taas Päivi ja Luukas mukaan. Päätettiin lähtee viettämään biitsipäivää. Mua naurattaa vähän tää mun reissupukeutuminen. Kotikonnuilla tulee pukeuduttua lähes aina mustaan tai muuten tummanpuhuviin vaatteisiin, mut reissuilla pukeutuminen on jotain aaaaaaivan muuta...


Otettiin tuktuk ja köröteltiin sillä hieman etelämpään Nai Harn beachille. Se oli meille kaikille ihan uusi paikka. Ranta ihan nätti, mut porukkaa aika paljon. Ei kuitenkaan mitenkään ihan liikaa tai häiritsevästi. Rannan aallot oli mageet, niissä oli siistiä pelleillä. Lähes koko päivä oltiin poikien kans vedessä.





Rannalta löytyi aika hassu kaveri. Hiekka alkoi yhtäkkiä liikkua ja sieltä paljastuin tällänen konna.


Tyyppi oli ihan hiekan peitossa. Mietettiin et olikohan se oikeesti sen koti, vai oliko se vahingossa joutunu ihan uppeluksiin. Kaadettiin varovasti sen päälle vähän vettä, kun haluttiin tietää miltä se näyttää.


Iltapäivällä Päivin kunto taas huononi. Lähettiin takaisin Karonille. Kun päästiin takas Karonille huomattiin ihan meidän hotellin lähellä mapokoju, josta sai sticy ricea mangolla. Mä olin jo pariin otteeseen yrittäny saada tätä muutamista ravintoloista, mut aina se oli loppu. Nyt ei ollu edes pahemmin nälkä, mut pakko oli päästä maistamaan. Siis NIIN HYVÄÄ. Tahmaista riisiä, jonka päällä kookoskastiketta. Suolaista ja makeaa yhdessä, toimii aina. Vihreä riisi oli maustettu pandanilla. Tätä täytyy kokeilla itsekin tehdä.



Iltasella mentiin taas omalle rannalle katsomaan kun aurinko laskee meren taakse.





Kun arska oli mennyt maihin, käytiin noukkimassa Luukas hotellilta ja mentiin yhessä syömään. Löydettiin vähän sivummasta ihan kiva rafla. Mä tilasin tällä kertaa tom kha gain eli kookossopan kanalla. Ihan sairaan hyvää. Olin vähän vältetty tätä ruokaa viimeiset viikot, koska vaikka se on tosi hyvän makuista, mulle tulee siitä aina jotenkin ällöttävä olo. :D Jotenkin toi kookosmaito tai kerma tekee siitä niin stydiä, että tuntuu kun olis syöny kasan jotain herkkuja. Näin kävi nytkin. Piti päästä vaan nopeesti nukkuu.


Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi ei ollu mitään suunnitelmia. Aamulla päätettiin Juuson kanssa vielä kertaalleen kokeilla onnea kalajuttujen kanssa. Päivi ja Luukas tuli mukaan hengailemaan. Ei ollu Thaimaassa kovin kummoiset kalajutut... Ihanaa oli kuitenkin viettää viimeinen päivä rannalla.



Päivät Phuketissa meni nopeesti. Niinku koko reissussa. Phuketissakin oli ihan kivaa hengata, mutta tuskin sinne enää tulee mentyä. Viime vuonna siellä oltiin kuitenkin jo viikko. On niin paljon muitakin kivoja paikkoja noilla seuduilla. Phuket sopii ihan hyvin ensikertaa Etelä-Thaimaahan matkaavalle.

Aikaisin tiistai aamuna 10.2 hypättiin taksiin ja hurautettiin lentoketälle. Haikeena piti jättää Thaimaan maisemat taakse. Mulle se tuntui tällä kertaa jotenkin erityisen nihkeeltä, en millään olis halunnu lähtee veke ja mielessä pyöri jo seuraavat reissut Aasiaan. Vitsi kun vois vaan voittaa lotossa ja tehdä kunnon irtioton kaikesta ja lähtee maailmalle. Seuraava irtiotto tulee olemaan ihan täällä Pohjoismaissa kesällä ja sekin on ihan superia, mut kyllä mä jo vähän mietin reissuja myös ensi talvelle... Pita sydän maailma.

21.2.2015

Ruokaisa vapaapäiva

Jeeee, viikon lähes kaikki työpäivät purkissa. Vielä olisi kaksi. Työputken katkaisi eilinen vapaapäivä. Viikon ainokainen. Oli kivaa kun ei tarvinnu laittaa herätyskelloa soimaan, tai muutenkaan hötkyillä mihinkään. Salipäivänkin skippasin että sai vaan olla. Arki on aika haipakkaa välillä, joten ihan hyvää tekee joskus ottaa iisii. Ei me kuitenkaan saatu kovin kauaa nukuttuu, eikä hirveen pitkään himassakaan jaksettu olla kun lähdettiinkin jo liikkeelle. Nyt on pitkästä aikaa auto lainassa. Huristeltiin sillä Viikkiin hoitamaan pari juttua.

Käytiin myös Kaaressa kääntymässä. Oltiin sielä sopivasti lounasaikaan ja käytiin syömässä Hanko Sushin lounasannokset. Hanko Sushin sushi on ihan hyvää, mutta kyllä musta edelleenkin himassa tehty on parempaa.


Asioiden hoitamisen jälkeen tultiin himaan, mä aloin pikkuhiljaa valmistella ruokia iltaa varten. Mun faija oli tulossa meille syömään. Meillä oli hyllyssä pullollinen Amarone punaviiniä ja kaivattiin joku sitä meijän kanssa maistelemaan. Saadaan harvoin kahestaan Juuson kanssa kokonaista pulloa juotua tällein maistelumielessä.

Mä kehittelin viinin ympärillä illallisen. Citymarketista löytyi pari päivää sitten sopuhintaan hevosen sisäpaistia, joten siitä tuli yksi osa illan mättöjä. Kaveriksi uunissa kypsennettyä vihanneksia, eli porkkanaa ja palsternakkaa. Kastikke oli maustettu gorgonzolajuustolla. Kaikki tää toimi viinin kanssa tosi hyvin.





Jälkkäriks maisteltiin vielä erilaisia juustoja. Tuli aikamoinen juustoäshky. :D Myöhemmin illalla siirryttiin kuoharille alakerran Jyväseen. Mamikin liittyi seuraan iltavuoronsa jälkeen. Oli kivaa rupatella kaikkee. Jyvänen on kyllä vähän kuollu mesta. Ihan mukava tavallaan, mut jotenkin aika nihkee. Iso kolkko tila, jossa ei edes usein oo paljoo porukkaa. Paitsi sillon kun siellä on joku keikka. Päivisin ihan kiva paikka, josta saa ihan ookoota ruokaa.

Myöhään yöllä me hipsittiin takas yläkertaaan ja porukat lähti omaan himaansa. Tänään nukuttiin hieman pidempää kun yleensä ja nyt ollaan valmistautumassa henkisesti tulevaan iltavuoroon. Keli ulkona on ihan kökkö ja siitä tulee fiilis että ei jaksais lähtee yhtään mihinkään tänään. Onneksi enää pari päivää duunia!

18.2.2015

Railakkaampi Phi Phi

Seuraavat pari yötä oltiin tsekkaamassa sitä kuuluisampaa Phi Phitä. Tultiin aamupäivästä Tonsain satamaan, josta dallailtiin laukkujen kanssa hotlalle. Ei ollu mikään ihan helppo rasti. Jostain syystä kartat oli vähän kivenalla ja kaikki sanoi matkan kestoksi ihan eri aikoja. Matkalaukun roudaaminen kuumuudessa ja ihmispaljoudessa ei oo kovin suurta herkkua. Löydettiin kuitenkin ihan hyvin lopulta perille. Majoitus, Chunut House oli kahden lahden Tonsain ja Ao Dalumin välissä vähän syrjemmässä kovimmasta sykkeestä, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä. Vilkkaamalle alueelle käveli ehkä viitisen minuuttia. Phi Phi on aika pieni paikka.









Majoitus oli tosi kiva. Vähän samantyyppinen kun edellinen, mutta tällä kertaa sähköllä, ilmastoinilla ja muutenkin vähän modernimpi. Päivin ja Luukaksen koppi oli vähän ylempänä rinteessä kun meidän. Sieltä oli siistii kattella esimerkiksi auringonlaskua ja fiilistella muuten lämmintä ilmaa. Kaikki actioni on kahden lahden ja vuorien välissä, joten siellä on aina aika kuuma. Tuuli pysyy kauempana merellä. Muut vähän valitteli paikoittain överi kuumaa ilmaa, mut mä nautin ihan täysii. Mitä hotimpi sen parempi.

Lähettiin aika nopeesti yhessä hotellilta kurkkaamaan Dalumin puoleista rantaa. Oli laskuvesi ja meri jossain kaukana. Vähän myöhemmin lähettiin taas Juuson kanssa itekseen tutkimaan muita paikkoja.





Illalla pistettiin jälleen hynttyyt yhteen ja lähettiin tutustumaan siihen kuuluisaan Phi Phin yöelämään. Täällä olisi kuulemma kemutusta tarjolla joka ilta. Pitihän sitä nyt kuuluisat bucketit kokeilla. Ämpärissä sai erilaisia hyviä drinkkejä ja muita mixailuja. Otettiin alkuun Juuson kanssa puokkiin ämpärillinen mojitoa.





Mä tykkäsin Phi Phin iltamenosta. Se ei ollu ihan niin railakasta kun kuvittelin ja ihan hyvä niin. Sellasta sopivan railakasta mut kuitenkin aika rentoo meininkiä. Yksiinkään rantabileisiin ei eksytty, missattiin just yhdellä päivällä täydenkuun kemut. Kylillä oli ihan hauskaa kierrellä muuten vaan.






Myöhemmin illalla Päivi lähti nukkumaan, me otettiin Luukas messiin ja lähettiin vielä vähän kiertelemään. Oltiin jo menossa pikkuhiljaa takaisin kohti hotellia, kun mä sain loistoiden kävellessä Tonsain rantakatua. Vesi näytti niin kutsuvalta, että oli pakko päästä uimaan. Siellä me sit pelleiltiin keskellä siistejä maisemia, keskellä yötä, törkeen lämpimässä vedessä ja tähtitaivaan alla. Ja taas.. Oi Suomi, ei oo ikävä.



Toi yöuinti oli yks reissun hauskimmista jutuista. Seuraavana aamuna olo oli jokseenkin tahmee. Mä selvisin siitä aika nopeesti, mut Juuso kärsi kauheesta viidakkodarrasta vielä koko päivän. Haha, pitihän sekin kokee.


Kun pahimmasta darrapiikistä oltiin selvitty, lähettiin matkaan. Kun reissussa ollaan, mä en millään malttais jäädä koko päiväks paikoilleni. Käytiin hakemassa darramättöä läheisestä kuppilasta. Phi Phin ehdottomasti parhaat ruuat sai tältä likalta. Parasta nuudelisoppaa ikinä. Mä otin oman versioni lihalla ja Juuso fishballseilla. Raflan ympärillä kävi kokoajan paljon porukkaa, tais olla suosittu mesta. Eikä kyllä mikään ihme.




Syömisen jälkeen otettiin suunnaksi Long beach. Sinne oli vähän matkaa, eikä reitti ollu kaikista kohtaa mikään ihan helppo. Long beach on Phi Phin toisiksi kansoitetuin mesta. Me skipattiin kuitenkin biistielämä ja jatkettiin suoraan kärkeen, jossa yritettiin narrata kaloja. Heti kun lähti tuulensuojista veke, saatiin harmiksemme huomata, että se oli taas voimistunut. Heittäminen oli välillä tosi haastavaa.





Muutaman kilsan matka takas meni paljon helpommin kun menomatka. Oli laskuveden aika, joten matka meni mukavasti pohjaa pitkin. Oli hienoa kattoa utuista auringonlaskua siisteissä maisemissa.



Viimeiseksi aamuksi ennen lähtöä Phuketiin oltiin buukattu snorklausretki koko posselle. Valittiin firmaksi Adventure Club, josta oltiin kuultu hyvää palautetta. Mun piti suorittaa saman firman kanssa se paljon puhuttu sukelluskokeilu, mutta Lantalla tullut flunssa ei meinannut millään laantua, eikä flunssaisena saa sukeltaa. Tää harmitti aika paljon. Yritin kuitenkin vielä herätellä toiveita että Phuketissa natsais.

Ennen aamukasia roudattiin laukut Adventure Clubille ja jäätiin odottelemaan muuta snorklausjengiä. Me jatkettiin täältä suoraan Phuketiin, joten siksi otettiin matkatavarat jo nyt mukaan. Saatiin sukellusfirmalta kamat lainaan. Vähän jännitti tuleva merenkäynti ja se onko vesi taas ihan sekoittunutta.


Adventure Clubin todella hyvä juttu on se, että snorklausreissuilla ryhmäkoot oli maltillisia. Reissuille pääsee maksimissaan seitsämän ihmistä. Hypättiin pitkähäntäveneeseen ja suunnattiin kohti Phi Phi Leytä, eli sitä kuuluisaa autiosaarta, jossa myös leffa The beach on osittain kuvattu. Ekaksi stopattiin Viking Caven luona, jossa oli tosi mageet vedenalaiset maisemat. Harmi että tässä kohtaa sen tajunnu ottaa kameraa mukaan. Vesi oli kirkasta, kalat hienoja, paikoittain isoja ja korallitkin vähän paremmassa kunnossa kun esimerkiksi verrattuna viime vuoden reissuun Phi Phin Bidan saarille.

Mulla kävi vedenalla tosi hyvä tsägä, jota hehkutin vielä pitkään sen jälkeenkin. Mä näin HAIN! Ihan oikeen hain. :D En mitään sellasta pohjassa köllöttelevää pikkuhaita, vaan ihan sellasen hain näköisen hain. Ei tääkään mikään kauheen iso ollu, mut kivannäköinen kuiteskin. Yritin viittoo muulle porukalle mun havainnosta, mut olin vähän etäämmällä eikä kukaan huomannu sekoiluja. Lähdin  täysii uimaan sen perässä. Jostain kumman syystä hai oli kuitenkin mua nopeempi ja katosi aika pian pidemmälle korallien sekaan. Parhaimmillaan olin vain muutaman metrin päässä siitä. Oon edelleen ihan kikseissä! Ihan parasta.





Pienen paussin jälkeen jatkettiin taas snorklaamista. Vaihdettiin seuraavaan paikkaan. Oltiin vedessä aina noin puolen tunnin pätkissä. Mun märkäpuku tais olla vähän liian iso, koska se ei pysyny tiiviisti iholla. Olin ihan jäässä aina kun tultiin ylös vedestä, vaikka meren lämpötila olikin jotain reilu 25. :D




Käytiin yhteensä kolmessa eri kohtaa tutkimassa maisemia. Kahdessä jälkimmäisessä ei ollu ihan niin paljon nähtävää ja tuuli oli möyhiny pohjaa niin että vesi oli vähän sekoittunutta. Ihan jees oli kuitenkin kaikki kohteet. Mä olin niin fiilareissa siitä haista, että millään muulla ei ollu enää paljon väliä hahah...

Snorklausreissun jälkeen tultiin takas Adventure Clubin kaupalle. Palautettiin kamat ja käytiin vielä vähän pyörimässä Tonsailla. Sitten oli aika sanoa Phi Phille hyvästit. Mä tykkäsin Phi Phistä tosi paljon. Voisin kuvitella, että jos en suorita sukelluskorttia jossain täällä suomessa, voisin lähteä takaisin Phi Phille sitä suorittamaan ja muutenkin uudestaan hengaamaan. Kaikki oli sopivan matkan päässä kun paikka oli sen verran pieni. Ei tarvinnu miettiä taxeja tai muita kulkupelejä kun ainoona välineenä oli omat jalat. Kaikinpuolin vika ja tosi kaunis paikka.