16.9.2017

Maassa, merellä, ilmassa

Opinnot on lähteny hyvin ja aika ryminällä käyntiin. Kiirettä on pitäny. Eka viikko oli aika paljon vaan tulevan vuoden läpikäyntiä, mut heti seuraavalla viikolla lähettiin kunnolla mettään. Tai no, kunnolla ja kunnolla, yksi yö oltiin Sääksjärven ympäristössä. Luokka sulautuu enemmän ja enemmän yhteen koko ajan. Varsinkin tokan viikon mettäretken jälkeen musta tuntu et oltais tunnettu jo pidempään. Se on jännää miten se et porukan tyrkkää yhessä mettään, saa jengiltä jotkut estot lähtemään ja tutustuminen on helpompaa. Ekan reissun tavoitteena oli vähän kartottaa mitä vartusteita jengillä on, sekä pikkasen suunnistustaitoa. Mä pysyn kartalla kyllä ihan ookoosti, mut kompassin käyttöä en oo vielä ymmärtäny. Oon yrittäny hiffaa sitä jo monta vuotta, mut joku jutska mulla on vissiin aivoissa vinksallaan kun ei vaan mee mun kaaliin... Jos sen kohta vihdoin oppis.


Luennot liittyen varusteisiin on mulle vähän tylsiä. Toki aina voi jotain kamoja päivittää, mut multa löytyy jo kaikki perusvarusteet millä pärjää mettässä pidempiäkin aikoja. Ainoo mihin pitää panostaa kun ensiapuvälineet, varsinkin sit jos alkaa oikeesti yrittäjäksi ja alkaa vetä jotain reissuja. Sillon kaikki pitää olla mintissä.

Kouluhommien ohella on pitäny keretä myös Kotkaan kalaan. Kymijoen vuosilupa oli ehkä vähän turha ostos tälle vuodelle, kun kesän reissuja oli niin paljon ja nyt opinnot vie myös paljon aikaa, eikä esim keskellä viikkoa kerkee ollenkaan ajamaan Kymille. Onneks muutaman kerran kerkee vielä käydä ennen kun kausi loppuu.


Erä ja luonto-oppaan tutkintoon kuuluu myös tietenkin lajituntemusta. Ekana tenttinä meille tulee sienet, jäkälät ja käävät. Tokan viikon mettäretkellä opin sattumalta kaikki vaadittavat, seuraavaksi harjoteltiin sieniä. Yhtenä päivänä lähettiin taas lähimettään tunnistustuokiolle. Samalla sai kotiinviemisiä.


Viime viikko oli tosi hektinen. Maanantaina alkoi EA1 kurssi ja se vaati keskittymistä. Alkuun oli luentoa ja sitten mentiin metsään tekemään harjoituksia. Mä oon käyny noi kurssit 10 vuotta sitten, joten ihan hyvä päästä suorittamaan ne uusiksi. En mä osais varmaan toimia jos jossain sattuis jotain.

Tiistaina alettiin harjotella melontaa inkkarikanooteilla Sääksjärvellä. Se oli hauskaa puuhaa. Tehtiin myös pelastautumisharjoituksia. Kaadettiin kanootteja ja kokeiltiin miten toimia pelastajana ja olla itse pelastettavana. Mielenkiintoista. Kun tulin iltapäivällä himaan, olin iihan töttöröö. Ei silti saanu jäädä pötköttelee kun piti rientää seuraavaan aktiviteettiin. Mä olin järkänny mulle, Viiville ja Pinjalle . Hene lens meijät Helsingin ylle kattomaan maisemia. Sattui vielä kiva kelikin. Jos metsä on rauhoittava paikka, niin kyllä on myös yläilmoissa liitely.


Seuraavana päivänä jatkui taas melonnan harjoittelu. Tällä kertaa lähettiin suorittamaan virallista alkeiskurssia Natura Vivaan Vuosaareen. Tällä kertaa alla kajakki. Mä niin rakastan vesillä olemista. Ai että. Siinä kolmas rauhottava paikka. Mulle se kaikista tärkein eli meri.


Alkuviikon toilailut oli vieny mehut aika hyvin. Salillakin kävin aina kun tuli sopiva reikä. Torstaina oli luentopäivä. Ei pysyny enää silmät auki... :D Siellä mä nuokuin nätisti penkillä kun olis ollu mielenkiintoinen päivä ilmastonmuutoksesta. Hups. Jossain vaiheessa tunteja nukahdin ihan kunnolla ja vierustoveri joutu herättelee.

Viikon kruunuksi lähettiin vielä Juuson kans käymään Kymillä. Oli kiva päästä heitolle taas parin viikon tauon jälkeen. Ens kuussa meillä on opistolla koko viikko kalastusta. Saa nähdä mitä se pitää sisällään. Meijän luokassa on mun lisäks toinen perhokalastaja ja yks kalastusopas. Oli alustavaa puhetta et me ehkä toteutettais joku päivä.


Myös tää viikko oli ihan yhtä kovaa menoa. Pari päivää melontaa ja sit paineltiin Sipoonkorpeen loppuviikoks. Eilen kun tulin sielä Sipoonkorvesta himaan, olin iiihan töttöröö. Tästä viikosta oon erityisen iloinen kahdesta asiasta. Melontakurssin päätettiiksi sain tehtyä keulaeskomikäännöksen. Oon aina pelanny eskimokäännöstä ja sitä et kajakkiin jää kiinni. Vaikka en pelkää vettä tippaakaan, on mua pelottanu kajakilla kaatuminen. Ihan kurssin päätteet mä kuitenkin löysin itteni useemman kerran kajakki väärinpäin ja kampeemassa itteni sielä toisen kajakkia vasten ylös. Jes! Mua ärsyttää et ajattelen liikaa ja se estää mua välillä tekemästä juttuja, vaikka haluunkin aina kokeilla kaikkee uutta. Sit kun pääsen rajan yli, en oo moksiskaan.

Toinen ittensäylitys oli siellä Sipoonkorvessa. Lähettiin kokeilemaan pimeessä suunnistamissa. Se oli vapaaehtoista, mut aattelin et kai mä nyt lähen porukan mukaan. Lähettiin kolmen naisen voimin pimeeseen mettään. Mähän pelkään pimeetä ihan julmetusti. Jo pimee koti aiheuttaa pakokauhua, metsä on siihen potenssiin sata. Reilu pari tuntia hortoiltiin tiheessä mettässä otsalamppujen, kartan ja kompassin varassa. Kun tultiin "maaliin" tokasin kanssa suunnistajille et oli muuten hirveintä mitä oon koskaan tehny. Hyi helvetti, mua pelotti niin paljon. Oon kuitenkin ylpee siitä et lähin, eikä kukaan huomannu mun ahdistusta. Heidi ja Reija ihmetteli, koska olin ollu vaan cool. :D Huhuh. Toivottavasti tuun vielä ylittämään itteäni enemmän!

5.9.2017

Same old, same old...

Nyt on taas se aika vuodesta ku saa hyvällä omallatunnolla alottaa matkakuumeilun... Kesän reissut on tehty eikä kiikarissa oo enää mitään suurempaa tälle vuodelle. Vai onko? Kummasti mä löysin taas itteni selaamasta lentohintoja pitkin Aasiaa. Noh, tuun elää tulevan vuoden ens kesäkuuhun asti opiskelubudjetilla, joten reissut täytyy ehkä skipata siihen asti. Tulee meillä onneks opiston kautta kaikenmoista reissuu, mut ei kyllä ulkomaille. Erilaiset Suomen luontokohteet tulee varmasti tutuiksi. Tän hetken matkakuumeilua ei yhtään auta se, et porukat lähti eilen loppukuuks Ausseihin... Vaikka tää opiskelu onkin kivaa ja mielenkiintoista, oon silti vähän kade!








Onhan tää mun elämä ollu viimeiset vuodet aikamoista matkaamista. Varsinkin siihen nähden et tulotaso on välillä oli köyhyysrajallakin. :D On tullu käytyy muutamat kerrat Aasiassa ja kalareissuja on tehty useempi vuodessa. Matkustaminen on vaan niin mahtavaa. Osana sen siisteyttä on myös siitä haaveilu ja matkojen suunnittelu. Vaikka ei olis yhtään reissua lyöty lukkoon, voi siltikin suunnitella reissuja. On kiva kerätä tietoo eri maista, mitä kaikkee niissä vois tehdä ja tietenkin reittejä kohteisiin. Aasiassa on edelleen monta paikkaa mitkä kiinnostais. Ja ihan sama homma on erilaisten kalastuskohteiden kanssa. Kartta vaan naaman eteen ja tutkimaan.

Jos kaikki menee hyvin, olis ehkä ens syksylle vähän pidempää reissua tiedossa. Sen onnistumiseen vaikuttaa tietenkin, et miten hyvin saa fyffee kerättyy sivuun ja missä tilanteessa elämä sit on. Työy yms. Ollaan vähän Pinjan kans puhuttu, et päräytettäis Aasiaan pariks kuukaudeksi. Mä olisin valmis lähtee vaikka puoleks vuodeks, mut luulen et se ei oo ainakaan näillä työkuvioilla mahdollista. Sen näkee sitten. Alustava suunnitelma kuitenkin olis et suunnilleen vuoden päästä mentäis. Tässä on hyvin aikaa kuumeilla..

24.8.2017

Jännittynyt koululainen

Nyt se sit alkoi! Tiistaina hyppäsin todella jännittyneissä fiiliksissä autoon ja ajoin musaa täysii kuunnellen Kiljavan Opistolle Nurmijärvelle. En tajuu mistä se hirvee jännitys ees tuli. Olin ollu ihan chill asian kanssa, mut sit viime hetkillä alko jännittää. Onks se kuitenkaan mun paikka?  Opinko mitään? Mitä jengi kelaa musta? (öööö, eiks toi viimesin ajatus pitäis jäädä jonnekki teiniaikaan...) Haku oli tapahtunu jo maaliskuussa, tulokset tullu vähän myöhemmin keväällä ja sen jälkeen olin välillä ihan unohtanut et oon ees menossa opiskelee. Ihan tarkotuksella. Kesällä oli kaikkee muuta puuhaa ja reissuja, josta piti nauttia täysii.


Oli hauska nähä porukka ekaa kertaa kasassa. Keväällä kävin opistolla infotilaisuudessa ja valintäpäivässä, josta mulla jäi kasvoja mieleen. Aattelin monesta että ne pääsee ihan varmasti opiskelee. Siellähän ne istui! Ihan parasta, ne oli vielä sellasia tyyppejä ketkä vaikutti mukavilta ja joista aattelin et siistiä jos pääsen niitten kanssa vuotta viettämään. Lisäksi oli tietenki myös uusia naamoja. Kaikista tuli heti hyvä fiilis ihan ensitapaamiselta. Fiilis voimistu kun käytiin esittelykierros. Ei hitto... Miten tosta porukasta voi päästää irti ens kesänä? Pelkään jo nyt sitä hetkee.  Toki hermotkin varmaan kerkee jossain välissä mennä. :D Tullaan kuitenki tekee retkiä, olee väsyneitä, nälkäsiä tai muuten vittuuntuneita ihan saletista aina välillä. Yllärinä tuli et kuulun porukan nuorimpiin. Ehkä jopa nuorin, jos oon oikein ymmärtänyt. Ikähaarukka on siis kaksseiskasta vähän päälle viiteenkybään.


Myös opintojen sisällöstä oon todella innoissani. Ihan varmasti tuun kyllä olee välillä ihan ymmälläni ja tarvii vähän enemmän apua, mut ainakin innostusta riittää. Mulla on omat vahvuudet joita pystyn hyödyntää, mut myös paljon heikkouksia joihin tarviin oppimisen kannalta vähän jeesiä. Koko vuosi on lähiopiskelua, mut jokaisen tarvii opiskella myös itsenäisesti koko vuoden ajan. Jännää olla aikuispuolella opiskelemassa. Ihan erilainen meininki kun aikaisemmin. Edellisestä koulunalotuksesta on 10 vuotta. Valmistumisestakin kohta 7 vuotta.


Edellisessä koulussa istuin tietokoneella 3,5 vuotta, oon viimeks omistanu muistiinpanovälineet joskus ylä-asteella. Eilen kävin ostamassa penaalin, pari tussia ja vihkon. Oon tosi huono tekee muistiinpanoja. Ala-asteella oli kivaa hankkia kaikkia hienoja kyniä, päheitä penaaleita ja koristella kaikki vihkot oman näköisiksi, mut sit myöhemmin musta tuli se, joka aina joutu lainaa kynät joltain muulta kun omat ei pysyny tallessa... Jospa yrittäisin palata takaisin siihen ala-asteen malliin. Kaikki opiskeluun liittyvä on puistattanu mua sen jälkeen kun valmistuin amiksesta. Onneks tässä on kulunu välissä aikaa ja fiilis edes vähän parantua. Oon salee ihan erilaista lähtee opiskelee 27-vuotiaana kun 17-vuotiaana. Vaikka sillonkin olin kiinnostunu alasta, jota lähdin opiskelee mut silti se tuntui olevan vaan jatkumoa sille edelliselle koulutaipaleelle. Koulujutuista voisin kirjottaa joskus enemmänkin. On monta asiaa, jotka mua siinä mättää ihan yleisesti. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis tälle vuodelle.

22.8.2017

Kuun vaihteen seikkailut

Reissua on pukannu tänä kesänä toisensa jälkeen. Sehän mulla oli tarkotuskin. Alkuperäisestä suunnitelmasta oon kuitenkin vähän poikennu. Jäin lentokentältä extraks heinäkuun alussa. Olin aatellu et oon koulun alkuun saakka tekemättä töitä, mut kävin sit lopulta tekee aina sinne tänne muutaman vuoron. Sen verran et sain vielä vikat pikkumassit kerrytettyä. Ja miten nyt reissuiltani ehdin. Heinäkuun alun jälkeen kerettiin olla eilu viikko himassa kun lähettiin uusiks Norjaan. Vaati pientä suostuttelua. Kiva kun pääs käymään myös Finnmarkin alueella tänä kesänä. Piti käydä siellä jo ekalla reissulla, mut jokien olosuhteiden takia piti perua.










Finnmark on kyllä omalla tavallaan tosi hienoa mestaa. Ei yhtä jylhää kun vähän etelämmässä, mut omalla tavallaan siistiä. Kasvillisuus siellä on sellaista pohjoista ja ihanaa. Ihan kun olis jossain satumaassa. Finnmarkissa oltiin viikko. Jo takastulo matkalla mulla iski pieni paniikki. Seuraavaan reissuun olis enää ihan muutama päivä ja siihen pitäis alkaa kans valmistautua. Piti pakata rinkkaa, tehdä ruokaostokset ja tsekkaa muut välineet. Iiiiiiik. Hyvin kaikki meni kuitenki ja uuteen reissuun pääs lähtee hyvillä mielin!

Oltiin jo keväällä puhuttu mun tytsykavereiden kanssa et tehtäis joku yhteinen vain tyttöjen kalareissu. Nyt oli sitten sen aika. Elokuun ekana sunnuntaina lähettiin kruisaamaan kohti Käsivarren erämaa-aluetta. Pääsin pitkästä aikaa kantaa rinkkaa ja vetää vaelluskengät jalkaan. Rinkka on ihan uusi Fjällrävenin 75l Kajka. Tykkäsin kovasti! Rinkka paino yli 30kg ja jaksoin sen ihan hyvin. Oli siistiä huomata taas kehitys itsessä. Vielä joitain vuosia sitten 25kg oli ehdoton limitti, mut nyt tää paino meni ihan hyvin. Ei se toki mukavaa oo kun yli puolet omasta painosta on selässä, mut vaan lähinnä siks kun iho menee aika herkäks kun rinkka painoo alaselkää/lantioo. Jaksamisessa ei ollu kuitenkaan mitään. Jes, voitto.












Myös tyttöjen reissulla oltiin viikon verran. Rentoo meininkiä, kalastusta, pitkiä yöunia ja hyviä keskusteluita kaakaokuppi kourassa. Mä en oo ikinä tuntenu oloani hirveen hyväks tyttöporukassa, mut yritän kokoajan opetella sitä enemmän. Mulla ei oo kauheesti ollu tyttökavereita, eikä varsinkaan tällästä neljän tytön porukkaa. En osaa selittää mikä siinä on. No anyway, kivaa oli kuitenki ja koitetaan jatkossakin järkkäillä tälläsiä reissuja.

Paremmat höpötykset molemmista reissuista löytyy toisen blogin puolelta. Finnmark eka osa, toka osa & Käsivarsi.

26.7.2017

Mä lähen Norjaan moro!

Vaikka tykkään suunnitella kaikkee ja mennä suunnitelmien mukaan, oon myös spontaani ja sellanen hetkessä eläjä. Elämä on siistii sillon kun voi tehä jänniä ratkaisuja. Vaikka mun ja Juuson viimeisin reissu meni hyvin ja siellä oli siisti, ei se menny ihan suunnitelmien mukaan. Pläänit meni lennossa uusiks ja lopulta ei päästy edes kaikkiin niiihin paikkoihin mihin oltais haluttu. Kiitos vaan luontoäidin. Ne jäi vähän kaivelee mieltä. Onneks hätä ei ole paha, tänään nimittäin lähdetään uudestaan! Semi-extempore ja pikainen reissu Finnmarkiin Norjaan.




Päätös reissusta syntyi pari päivää sitten. Mä olin kyllä mielessäni aatellu tätä vaihtista jo heti kun palattiin reissusta. Juuso ei ikinä syty mun lennokkaista suunnitelmista samanlaisella palolla kun mä ja olikin alkuun vähän empivä. Onko rahaa, vapaata yms... Perus pohtivainen Juuso. Mä olin kuitenkin jo pläänänny ja laskeskellu pienessä päässäni kaiken valmiis ja kun meillä molemmilla alkoi duunit viikonloppuna, oli Juusokin aika nopeesti sitä mieltä et lähetään. Pari vuoronvaihtoa ja reissu oli mahdollinen. Voi ihana lappi täältä tullaan!

Ainoo mikä mua mietitytti oli ajomatka. Voi peppu raukka, joka puutuu taas suuntaansa noin 1300km. Mikä parasta, kun tullaan kotiin ens viikolla, oon vain kolme kokonaista päivää kotona ja lähden uudestaan pohjoiseen tyttöporukalla. :D Hahah... No ihan sama, on tää vaan niin siistiä kaikinpuolin.

21.7.2017

Pari viikkoa Pohjoisessa

Heinäkuun alku vietettiin taas pohjoisen Norjan kauniissa maisemissa. Kolmas päivä tätä kuuta lähettiin kruisaamaan. Mentiin yhdellä rykäyksellä koko reilun 1300km matka. Tai joo, muutama tauko tietenkin mut ei tällä kertaa jääty mihinkään matkan varrelle yöksi. Jopa mä jaksoin ajaa ihan hyvin siivun matkasta ja pysyin jopa ihan hereillä... :D Juuso ajoi koko Suomen pätkän, mä hyppäsin rattiin Haaparannalla ja ajoi Ruotsin osuuden. Juuso sai Norjan kiemuraiset vuoristotiet. Mä aloin siinä vaiheessa sammahtaa pelkääjänpaikalle.

Vietettiin vähän vajaa kaksi viikkoa. Meillä oli suuret suunnitelmat vaihtaa maisemaa pariinki otteeseen, mut ne kariutui huonojen olosuhteiden vuoksi. Oltiin ekoissa maisemissa vähän pidempään mitä alkuun suunniteltiin. Loppureissulla jäätiin vielä Ruotsin puolelle vähäks aikaa. Toisen blogin puolelta löytyy tarkemmat matkakertomukset. Norja on ihana paikka... Sieltä on aina vaikee lähtee pois. Haikeeta kattoa näitä kuvia.










Reissu oli onnistunu, vaikka loppupuolella tukin aikamoista säätöä säiden ja muiden olosuhteiden kanssa. Muuten oli hyvä fiilis kokoajan. Oli jännää olla pitkästä aikaa Juuson kans ihan kahdestaan reissussa. Nähtiin me kyllä tuttuja, mut pääasiassa vietettiin aikaa kaksin. Ollaan viimeaikoina tehty näitä pidempiä reissuja isommalla porukalla. Tää oli paluu vanhaan. Ekan kerran tehtiin tällänen pohjoisen reissu kesällä 2014. Sen jälkeen on ollu vaikeeta edes kuvitella kesää ilman että lähtee kauan pois. Toivottavasti päästiin jatkossakin matkustamaan. Kummallakin alkaa kohta opiskelut, joka voi vähän vaikeuttaa mut eiköhän me jotain keksitä. On ihan kreisiä kuinka jotain harrastusta voikaan fiilistellä niin paljon. On tää vaan niin parasta.

1.7.2017

Hyvää heinäkuuta!

Se oli sit siinä. Tästä päivästä eteenpäin en oo taas enää vakkarisopparilla lentokentällä. Mä oon ennenkin keplotellu soppareiden välillä. Ihan alkuun olin puolisen vuotta vakkarina ja sitten jäin exktraks kesällä 2011. Seuraavan kerran tulin vakkariksi vasta 2016 tammikuussa. Se aika välissä oli rentoo kun pysty ite määrittelee paljon tekee duunia. Plus mulla oli silloin myös muita töitä suht säännöllisesti. Viime kesän seikkailin taas toisella sopparilla, mut lokakuun alusta tähän päivään olin sitten taas vakkarina. Mä olin alkuun ajatellu pysyy vielä kesäkin töissä, mut jossain vaiheessa alkoi ahistaa niin paljon et pakko lähtee pois. Sain myös sen opintopaikan eräopas koulutuksesta, joten myös sillä syyllä oli ihan hyvä lähtee. Se vähän niinku pelasti mun tilanteen.


Olin ajatellu et olisin kokonaan tekemättä töitä tän 1,5 kuukautta ennen sen koulun alkua, mut tulin toisiin aatoksiin. Kyllä mä vielä heinäkuun lopulla käyn muutaman vuoron sutasemassa. Ehkä elokuussakin vielä jotain. Miten nyt kalareissuilta kerkee. Vaikka oonkin suunnitellu raha-asiani niin että lokoilu ja reissailu olis mahdollista, niin ei lisämassit oo yhtään pahasta näin opiskeluvuoden alkaessa. En oo ikinä nostanu mitään opintotukia, joten täytyy niihinkin tässä vielä perehtyä. Opiskelijaelämä, täältä tullaan... Tosi outoa.


Kesäkuun viimeinen viikko meni sairastellessa. Viime sunnuntaina mulla tuli töissä vähän nihee olo ja siitä lähtikin sitten kunnon kesäflunssa. Saikutin viikon ekat päivät himassa. Vähän harmittaa kun ajatellu vielä treenailla tän viikon. Salikortista loppui aika viikko sitten, enkä viittiny ostaa uutta kuukautta kun melkein koko heinäkuu menee muualla, mut voihan sitä treenailla muutenkin. Se jäi nyt vain haaveeks, vieläkin on vähän nuhaa. No ei voi mitään. Täytyy sitten reissussa pikkusen yrittää ylläpitää kuntoa. Lenkkarit mukaan siis!


Maanantaina on lähtö Norjaan. Siellä menee näillä näkymin vähän vajaa kolme viikkoa. Koskaan ei voi sanoo varmaks näitä suunnitelmia, ne voi muuttuu lennosta. :D Nyt ainakin ekaks Nordlandin alueelle kalastaa lohta viikoksi. Loppureissun suunnitelmat selvii sitten myöhemmin. Ehkä tiet vie vielä Finnmarkiin. Mulla on ihan kauhee ikävä Lapin yöttömiä öitä. Pakko päästä fiilistelee niitä. Norjan eka kohde on pikkusen napapiirin pohjoispuolella, mut se ei ihan riitä. Ei sielläkään tietty pimeetä tuu, mut se miten aurinko paistaa keskellä yötä tuolla ihan pohjoisessa on vaan niin siistiä. Nyt alkaa pakkausoperaatio. Onneks tälläsenä pakkauksen vihaajana oon pikkuhiljaa oppinu sopivan rutiinin, jolla pakkaaminen menee suht kivuttomasti ilman ahdistusta ja stressiä.

Hyvää kesää kaikille!